Joensuun asuntotilanne
Työmies Mähösen asunnon etsiminen. Vuonna 1919 Joensuussa oli ankara asuntopula eikä vanhoista asunnoista luovuttu millään. Työmies Antti Mähönen asui perheineen Kalevan- ja Malmikadun kulmassa olleessa pienessä talossa. Mähösiä oli kaikkiaan yhdeksän henkeä eikä Antilla ollut varaa tai mahdollisuutta ostaa omaa taloa. Sen vuoksi hän joutui asumaan vuokralla.
Helmikuun puolenvälin paikkeilla talon omistaja kahvilanpitäjä Janne Sinkkonen ilmoitti Mähöselle, että talon vuokra nousee heti kaksinkertaiseksi. Syyksi Sinkkonen ilmoitti suuren asuntopulan ja siitä johtuvat vuokrien yleinen nouseminen.
Antti Mähösellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä etsimään uutta vuokrataloa ja se tuotti suurta harmia. Monena iltana töiden jälkeen hän kiersi talosta taloon kysymässä, onko tontilla sijaitsevassa pikku talossa tilaa. Voisiko hän vuokrata siitä vaikka huoneen?
Kun talon omistaja kuuli, että Mähösiä oli yhdeksän, vuokranhaku tyssäsi siihen. Kukaan ei halunnut ottaa vastaan sellaista ihmismäärää olletikin, kun lapsia tuossa joukossa oli seitsemän ja heistä alle kymmenenvuotiaita bandar89 neljä.
Viimein viikon etsimisen jälkeen Antti Mähönen onnistui saamaan vanhan talon Siilaisen puron laitamilta. Talo oli huonossa kunnossa, vetoinen ja epäsiisti. Vuokrakin oli lähes sama kuin entisessä talossa. Ei kuitenkaan auttanut, kun kerätä kamppeet vanhasta talosta ja muuttaa uuteen.
Asuntopula paheni vielä entisestään ja vasta vuonna 1921 vuokratilanne alkoi helpottua niin paljon, että myös vähävaraisempi väki kykeni muuttamaan lähemmäs keskustaa.
Ihmisiä kierteli ympäri kaupunkia etsimässä ruokaa ja helpotusta vaikeaan elämäntilanteeseensa.
