Aatamin ja Eevan päivät (23. ja 24.12

Aatamin ja Eevan päivät ovat ennen vanhaan olleet eri päivinä. Niitä on vietetty 23. ja 24. päivinä. Riippui paikkakunnasta, kumman päivää vietettiin ensin. Nimipäivät ovat vaihtaneet paikkaan hyvinkin lyhyellä matkalla. Nythän me näitä päiviä kutsumme jouluaatoksi ja aatonaatoksi. 

Jouluaattona ja aatonaattona ennustettiin kesä säitä. ”Jos Aatamin päivänä (23.12) sataa lunta tai vettä, niin se merkitsee, että toukokuussa sataa vettä ja on lämmin, mutta jo on kova pakkanen ja selkeä, niin toukokuussa on vielä pakkasta,” tiesivät alastarolaiset. Nyt näyttäisi siltä, että toukokuun on lämmin ja sateinen.

Koijärvellä tiedettiin, että ”Aatamin päivän jälkeisestä myrskystä on kahdeksantoista viikkoa järvien sulamiseen.” Nyt myrskyt pyyhkivät Suomen yli viikoittain, joten voidaan sanoa, että jäät sulavat huhti- toukokuun vaihteessa. Eli lämmin kevät näyttäisi olevan tulossa, vaikka monet muiden päivien ennusteet sanovat, että tammi- ja helmikuu olisivat kylmiä. Jos maaliskuussa helpottaa ja huhtikuu helottaa, niin kyllä silloin voi olla sulat vedet toukokuun alussa.

Eevan päivästä (24.12) eli jouluaatosta alastarolaiset sanovat: ”Jos Eevan päivänä sataa, tule sateinen kesäkuu, mutta jos silloin paistaa aurinko sen verran, että näkee varjonsa, niin kyllä kesäkuussa kasket palavat.” Jäämme jännittyneenä odottamaan Eevan päivää. Toivotaan, että oma varjo edes vilahtaa, niin silloin saisimme nauttia auringosta myös kesäkuussa.

Jouluaattoa on pidetty hyvin tärkeänä kesän sään ennustuksen kannalta. Aattona nähtiin tuleva kesä.

Jos vilja kesällä lakoontui, ajateltiin sen johtuvan siitä, että talon isäntä oli koko joulun juonut liikaa. Joululeipää piti syöttää karjallekin, sillä siinä katsottiin olevan niin paljon energiaa, että karja säilyisi vähäravinteisella ruoalla koko talven. Uskottiin, että jos jouluaattona tuulee ja sataa, merkitsee se katovuotta. Mutta jos jouluaatto on kylmä ja selkeä, kesästä tulee hyvä.

Myös päivä alkaa pidetä ja onkin sanottu, että: ”Joulun päivä on kanan askelta pidempi, Tapanina sen jo hullukin huomaa.” Valoa kohti ollaan menossa ja heti härkäviikkojen jälkeen maaliskuussa aurinko alkaakin lämmittää niin ruumista kuin mieltäkin.

Eeva edellä ja Aatami perässä, vai oliko ne nimipäivät nyt toisinpäin? Kuvassa Eeva on kuitenkin ottanut etusijan. Kuva Joensuusta Kauppakadulta 1950 –luvulta. Eeva Karjalaisen albumista.

mumi