Vuoden vaihtuminen on ollut nykyisellä paikallaan vasta 1500-luvulta alkaen. Sitä ennen vuosi on vaihtunut jouluna tai loppiaisena. Maatalousyhteiskunnassa vuosi vaihtui loka- marraskuun vaihteessa jakoajan yhteydessä. Tuolloin syksyn sato oli saatu talteen ja syystyöt tehtyä.
Palvelusväki vietti parin viikon vapaata ja tuolloin piiat ja rengit saivat etsiä itselleen uuden pestuupaikan, jos entiseen taloon ei päässyt. Silloin oli sopiva aika vuoden vaihtumiselle.
Vuoden vaihde on aina kiinnostanut ihmisiä, sillä siihen on katsottu sisältyvän jotain mystillistä. Uuden vuoden yönä ja uuden vuoden päivä ovat suosiollisia tulevaisuuden raottamiseen.
Nuoret katsoivat itselleen tulevaa elämänkumppania, työikäiset tutkailivat työpaikkaa ja vanhat ihmiset etsivät tietoa elämänsä pituudesta. Vaikka vuosi on vaihtunut eri aikaan, saman kaltaiset taiat ovat oleellisesti kuuluneet perinteisiin.
Vielä nykyisinkin valetaan tinoja ja katsotaan tinan muodostamasta kuviosta ja sen varjosta seuraavan vuoden tärkeitä tapahtumia. Tätä tapaa on harjoitettu jo pari tuhatta vuotta. Morsianta ja sulhasta on etsitty mitä moninaisin keinoin, satotoiveita on kyselty niin hengiltä kuin kuvioista ja ennen vanhaan ilmoista on saatu tietoja tulevan vuoden tapahtumista.
Vuoden 1773 ”Talon-Pojan sää eli ilma-Kirjassa” voidaan lukea maininta: ”Jos taivas ruskottaa uuden Wuoden päivänä, nijn sinä vuotena tulee suuri suru ja murhe, sota ja myrskyinen ilma.”
Ilma-Kirja antoi tiedon, että jos taivas ruskottaa, tulee surua ja murhetta, jopa sota. Nykyisin harva uskoo enää tällaisiin ennustuksiin mutta vielä 1700-luvulla oltiin vakaasti sitä mieltä, että ilmat ennustavat tulevia tapahtumiakin.
Kun Suomessa ensimmäinen kalenteri julkaistiin vuonna 1705, almanakan tekijä Lauri Tammelinus varoittaa kirjan esipuheessa: ”Mitä Almanacan kirjoittajat puhuvat ilmasta, se on turhaa, ja se, joca se ensin alkanut on, enämmän pyytänyt pettä cuin yläsracenta yhteistä cansa.” Tammelius joutui kuitenkin itse painattamaan sää- ja muut ennustukset almanakkaansa, koska kirjan menekki jäi vähäiseksi.
Uuden vuoden taikoja ja ennustuksia on niin paljon, ettei niitä kaikkia voi luetella. Otanpa siis vain muutaman käytännön neuvon ja ohjeen, jolla elämä tulevana vuonna helpottuisi.
Lapsiperheille: ”Uuden vuoden päivänä ei saa lakaista lattiaa eikä torua lapsia; siten uskottiin lapsista tulevan hyväntapaisia ja hyvän onnen tulevan taloon seuraavaksi vuodeksi,” tiedettiin Sortavalassa.
Leppävirralla uskottiin, että ”Uudenvuodenaamuna on haettava lunta leipälapiolla, sulatettava se ja pestävä sillä silmänsä, niin sinä vuonna ei koske silmiin.”
Lapväärtiläiset sanovat, että ”Jos riitelee uutena vuonna, on riidan aiheita koko vuodeksi.”
”Uuden vuoden saunassa ei saa puhua, sillä seuraavana kesänä niele kärpäsiä,” lapualaiset arvelivat.
”Jos uuden vuoden aamuna nousee aikaisin ylös, tulee pitkä vuosi,” varoittavat akolalaiset.
Metsästäjille hyvä neuvo: ”Jäniksiä saadaan maille, kun mennään aattoyönä kello kaksi metsään ja hakataan kymmenen haapaa ja jätetään ne maahan.”
Sitten on otettava tarkasti vaari, kuka tulee ensimmäisenä kylään: ”Jos ensimmäiseksi vieraaksi uutena vuonna tulee köyhä, talo sinä vuonna köyhtyy, mutta jos rikas, niin talo rikastuu.”
Tässä vain muutama ohje ja neuvo uudelle vuodelle. Minä toivotan vain Hyvää Uutta vuotta ilman taikoja ja temppuja 1920-luvun amerikkalaiseen malliin.
TikTok Views kaufen tiktokfollowerkaufen.de
