Loppiainen 6.1

Loppiainen on vanhempi juhla kuin joulu. Ajanlaskumme alussa sitä vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana mutta 300-luvulla juhlan paikka muuttui nykyiselle 25. joulukuuta paikalle.

Loppiainen on viimeinen joulun pyhistä ennen kuin alkavat härkäviikot, pitkä pyhätön jakso pääsiäiseen asti. Loppiaista tärkeämpi juhla on luterilaisella kirkolla ollut Vanha Nuutin päivä 7.1 tai nykyisin Uusi Nuutin päivä 13.7.

Ortodokseilla loppiainen on tärkeä juhla. Silloin suoritetaan veden pyhitys eli Jordanilla käynti, vieristä. Päivää kutsutaan myös epifaneksi, mikä tarkoittaa ilmestystä. Silloin Jumala ilmestyi maailmaan Jeesuksen muodossa.

Karjalassa loppiaisen merkitystä kuvastaa se, että silloin on katsottu enteitä ja seurattu säätä yhtä tarkkaan kuin uutena vuonna. On sanottu, että loppiaisena on satanut puolet talven lumista. Vaikka nyt ei ole lunta, on vettä satanut sitäkin enemmän ja nyt mielenkiinnolla seuraamme loppiaisen säätä, sillä: ”Jos loppiaisena sataa lunta edes sen verran, että hiiren jäljet lumessa peittyvät, ei sinä talvena ole lumesta puutetta.” Jos alkutalvena satanut vesimäärä muutetaan lumimääräksi, voi olla, että saamme vielä lunta enemmän kuin haluammekaan. Jäädäänpäs odottelemaan.

Loppiaisesta laskettiin kevään eteneminen. Ensimmäinen suojasää loppiaisen jälkeen tarkoittaa yhdeksän viikkoa kelirikkoon ja 12 viikkoa jäiden lähtöön.

Loppiaisyönä piti käydä kuuntelemassa aitan oven takana. Jos sieltä kuului jyvien heittoa seiniin, tuli hyvä viljavuosi. Myös navetan oven takana piti käydä kuuntelemassa. Jos sieltä kuului veden lorinaa, tiesi se, että lehmän antavat runsaasti maitoa.

Loppiaisena ei saanut ottaa vettä kaivosta ennen kuin oltiin käyty Jordanissa eli pyhitetty vesi.

Loppiaisena loppuu juhlapyhät ja palattiin arkeen. Monta kertaa vihannekset ja vilja alkoivat olla vähissä. Sanottiinkin, että alkoi reikäleipä viikot tai läpileipäviikot. Leipiin piti tehdä reikä tai paistaa se niin ohueksi, että leivän läpi näkyi.

Loppiaisena loppui virallisesti joulu ja silloin piti kaikki jouluun liittyvät poistaa sisältä. Siirryttiin kohti kevättalvea ja loppiaisena päivän sanottiin olevan jo kukon askelta pitempi. Tapaninpäivänähän se oli vasta kanan askelta pitempi.

Kuvassa ei ole hiiren jäljet, joita piti loppiaisena seurata, vaan suksen jäljet Siltakadulla 1920-luvulta. Rauhallista oli siltakadulla tuolloin.

latu