Suviyöt ja suvipäivä

Suviyöt on vanha kansa sijoittanut huhtikuu 12. – 14. öille. Ennen vanhaan tuolloin vietettiin Juliuksen, Justinuksen ja Tiberiuksen päiviä. Nykyisin noina päivinä vietetään Juliuksen, Tellervon ja Taiton päiviä.

Jos yöt ovat suviöinä lämpimiä, se tietää hyvää säätä ja jos kylmiä, ilmat ovat huonoja vielä pitkään. ”Juliuksen, Justinuksen ja Tiburtiuksen vastaiset yöt ovat suviöitä. Jos niinä öinä kylmää, kylmää vielä yhdeksällä viikolla,” sanottiin Laihialla. Ruokolahdella sanotaan: ”Jos suviöinä kylmää, kylmää vielä neljäkymmentä vuorokautta yhteen menoon.”

Jos yöt ovat lämpimiä eli yli nolla-asteista, silloin puhutaan suvesta ja siitä tulee sana suviyö. Suviöitä seuraa suvipäivä, joka on 14. päivä huhtikuuta eli Tiburtuksen päivä, nykyisin Taito. Vanhan kansan mukaan suvipäivä on kevään ensimmäinen päivä.

Oikeastaan hyvin kauan aikaa sitten, kun vuosi jaettiin kahteen osaan, kesään ja talveen, suvipäivä tarkoitti kesäpäivää. Kun vuodenajat jaettiin ajan myötä neljään: talvipäivään, suvipäivään, kesäpäivään ja syyspäivään, suvi tarkoittaa nykyisin kevättä. 

Myös eläinkunta tiesi suvipäivän suuren merkityksen. Väitetään, että kalat lähtevät Tibutuksen päivänä liikkeelle, kurjet tulevat jo Keski-Pohjanmaalle saakka ja västäräkki saapuu kurjen siivellä. Suvipäivänä varis muniin ensimmäisen munansa.

”Tiburtus maat näyttää, tiet tukkii ja ojat täyttää,” sanottiin Koijärvellä. ”Kurjet suossa sivupäivänä, viikko jälkeen viimeistään,” tiedettiin Perniössä.

Suvipäivänä pitää olla lämmintä, sillä kylmä tietää pitkää viileätä jaksoa. ”Jos Tiburtuksena on kylmää, on pitkä kevät,” pudasjärveläiset sanoivat. ”Jos Tibutuksena kylmää, kylmää neljäkymmentä päivää,”  Kuopiolaiset uskoivat. ”Jos suvipäivä on sumuinen, heinäkuussa on pakkasta,” perniöläiset ennustivat.

Suvipäivänä karkoitettiin myös tauteja: ”Suvipäivänä yritettiin varkain tervata toisiansa. Jos jonkun sai tervattua, hän varjeltui taudeilta,” tiedettiin Harjavallassa. Siis varokaa ihmiset niitä, jotka kulkevat kaupungilla terva-astia kädessä.

Varhain suvipäivän aamulla paimenet soittivat mäen rinteillä ja saloilla leppätorvilla. Silloin sudet eivät tulleet siihen karjaan, jolle paimen soitti,” on tarina Somerniemeltä. Torvien soittaminen kuului suvipäivään hyvin oleellisesti, sillä silloin karjaa alettiin valmistella ulos. Kellot kiinnitettiin lehmien ja lampaiden kaulaan. Myös nokkosilla huiskittiin karja suvipäivänä, etteivät taudinaiheuttajat tule karjan päälle.

Voitashan me jatkaa tätä perinnettä, vaikka töräyttämällä kampasoittimella kotona muutama sävel. Sudetkin pysyisivät kotoa poissa koko vuoden.

Suvipäivänä karja laskettiin ulos jaloittelemaan, jos lunta ei ollut paljoa. Siitä sitten alkoi kevätlypsyt ulkona. Kuvassa Siru ja Aaro Romppanen lypsyllä nykyisen tiedepuiston kohdalla Joensuussa. Kuva 1930-luvun alusta.

lehma