Miikkula 9.5 ja äitienpäivä

Ortodoksisessa kalenterissa 9.5 on Nikolaoksen päivä, jota Karjalassa kutsuttiin Miikkulaksi. Miikkulanpäivästä alkaen heinä alkaa kasvaa ja luonto herätä kunnolla. Tänä keväänä luonto on jo yrittänyt heräillä aikaisemmin mutta, ainakin näillä korkeuksilla, kasvu on ollut heikkoa. Nyt ilmat alkavat lämmetä ja jos vielä saadaan sadetta, Miikkulana tilanne muuttuu.

Vuonnisessa sanottiin: ”Miikkula tuopi vihannan vihkon,” tarkoittaen, että Nikolaoksen päivänä saadaan jo kukkakimppu luonnosta. Miikkulana myös oli tapana päästää hevoset laitumelle, lehmät lasketiin laitumelle jo Yrjönpäivänä huhtikuun 23.

Jos käki ei ole vielä kukkunut, Miikkulana se kukkuu viimeistään, vaikka liukun suulla. Myös kylvöaikaa alkaa Miikkulasta ja metsotkin ovat soitimella. Kevät jo on ja kesää kohti käännytään.

Miikkulan jälkeen tuleekin äitien päivä, joka kuuluu uusimpaan vuotuisjuhlakerrostumaan. Sinä päivänä kaikki äidit ovat elämän keskipisteenä. Isät lapsien kanssa kaatavat äidille kahvit ja kakut sänkyyn, sotkevat keittiön lähes korjauskelvottomaksi ja vievät äidit äitienpäivälounaalle vaikka väkisin. Juhla on ylimmillään ja riemu raikaa.

Äitienpäivän juhlinta alkoi Amerikassa vuonna 1907 ja se levisi nopeasti maailmanlaajuiseksi. Suomessa äitienpäivää ryhdyttiin juhlimaan vuonna 1918 tai 1919. Ensimmäisen äitienpäivätilaisuuden järjesti Kotikasvatusyhdistys. Kalenteriin äitienpäivä tuli vuonna 1930.

Äitienpäivänä ei vielä olla ennustettu säitä eikä tulevaisuutta mutta jos maltamme, niin jonain vuonna ensimmäinen sääennustus saadaan äitienpäivän kohdallekin.

Kuvassa äidit poseeraavat aidalla mennessään äitienpäiväjuhliin Wärtsilässä.

aitipaiva