Heinäkuu

Heinäkuu on nimensä mukaisesti heinäntekokuukausi ja se on vuoden lämpimin kuukausi. Heinäkuussa aloitetaan ensimmäiset työt syksyn varalle. Ensimmäiset kasvikset valmistuvat syötäväksi.

Vanha kansa teki heinäkuussa vain lyhyen ajan sääennustuksia, sillä oli tärkeä tietää, sataako heinätysaikana vai ei. Sadetta tiesi iltarusko, pääskysten lentäminen lähellä veden pintaa, tuulen kiihtyminen, kalojen hyppiminen tai kärpästen lentäminen korvaan. Nämä olivat varmoja piakkoin alkavan sateen merkkejä.

Poutasäätä ennustivat heinäsirkan siritys, savun nouseminen ylös, vahva aamukaste ja hämähäkin kutominen verkkoaan. Jos hämähäkin kutoessa sataa, sateen tiedettiin taukoavan pian. Poudan merkkejä olivat myös loki lentäminen kaukana maalta, taivaan oleminen rastaanrinnalla tai aamusumun laskeutuminen maalle.

Yksi harvoista syyssään ennusmerkki, mitä heinäkuussa annettiin, oli ensilumen päivämäärän ennustaminen: ”Niin monentena päivänä kun käki heinäkuussa kukkuu, niin monentena päivänä lokakuussa tulee ensilumi.” Siis jos käki kukkui viimeisen kerran esimerkiksi 15. päivänä heinäkuuta, samana päivänä lokakuussa saadaan ensilumi. Pannanpas merkille.

Heinänteon ajan lyhyen ajan sääennustuksia ovat muun muassa: ”Varis huutaa iltasella huomiseksi hyvää säätä, varis vaakkuu aamusella päiväksi pahaa säätä.”

Heinäkuu on kuitenkin lämmöstä nauttimisen, loman vieton ja luonnonihailun aikaa.

Kuvassa heinäpellolla 1920-luvun puolivälissä Siilaisella. Kuva Marja-Leena Finnin albumi.

heinav