Kalenterissa on harvoja päiviä, joilla ei ole kristillistä pohjaa. Lähes kaikki nimipäivät on pyhitetty jonkun kristillisen pyhimyksen mukaan. Muut pakanalliset päivät on ajan myötä poistettu kalenteristamme.

On kuitenkin tietoa vanhoista pakanallisista juhlista ja juhlapäivistä, jotka voidaan ajoittaa tiettyyn päivään ja vuodenaikaan. Tällainen on muun muassa jumihäät ja kiimasunnuntai.

Elo-syyskuun vaihteessa on talonpojilla ja palkollisilla ollut hieman vapaata, ennen kuin sadonkorjuu ja syyskynnöt alkavat. Niinpä elokuun viimeistä viikonloppua on vietetty riehakkaasti ja vedetty henkeä, ennen ankaran työrupeaman alkamista.

Jumihäät ja kiimasunnuntai säilyivät Karjalassa ainakin Venäjän vallankumoukseen saakka, ehkä pitemmällekin. Juhlat olivat pakanalliset ja ne ajoittuivat praasniekkojen jälkeen. Juhlissa uhrattiin härkiä ja lampaita. Kyseessä on ikivanha pohjoisten kansojen perinne, joka on kuitenkin saanut kristillisen leiman ja kirkon hyväksymisen.

Paavi Gregorios Suuri antoi 900-luvulla lähetyskäskyn kitkeä pakanuus pois pohjoisista kansoista. Hän kuitenkin ymmärsi, ettei pakanallisia menoja saada poistettua, vaan ne pysykööt osana kristillistä perinnettä. Lähetyskirjeessä mainitaan: ”… Koska heillä on tapana teurastaa paljon härkiä ja uhrata ne demoneille, on tämäkin tapa muunnettava joksikin heidän juhlamenokseen. Älkööt he enää uhratko eläimiä demoneille, vaan tappakoot niitä Jumalan kunniaksi ja omaksi ruoakseen.”

Näin jumihäät ja kiimasunnuntai saivat jatkua kristinuskon tulosta huolimatta. Jumihäissä ei ennustettu säätä eikä katsottu tulevia, vaan silloin nautittiin siitä hetkestä ja pidettiin hauskaa.

Repolan Lentierassa vietettiin jumiaisia vuonna 1916, josta autenttinen kuva.