Pirjon päivä 7.10

Kalenterissamme Birgitan päivää on vietetty jo 1400-luvulta asti. Birgittaa on kansankielisesti sanottu Pirjoksi ja Pirkoksi. Pohjolan näkijänainen ja Vadstenen luostarin perustaja kuoli Roomassa 1373. Suomeen Birgitan nimi tuli jo1400-luvun alkupuolella. Birgitan merkitys on ollut suuri, sillä hänen nimeensä on liitetty useita eri merkityksiä.

Pirkko-nimi on liitetty leppäkerttuun ja sitä kutsutaankin leppäpirkoksi. Pirkko-nimen se lienee saanut siitä, kun vanhastaan leppäkerttu on ajateltu olevan Jumalan ja ihmisen, erityisesti naispyhimysten välimies. Kun Birgitasta tuli pohjolan ensimmäinen naispyhimys, sai leppäkerttu tämän nimen.

Kun tämä verenvärinen otus saatiin kiinni, on ollut jo kauan tapana lähettää Pirkko lentämään erilaisten toivomusten kera. Leppä-sana kuvannee tässä verenväriä. Leppäpirkolta onkin tiedusteltu säätä, sulhasta, morsianta, kuoleman tuloa, karjansaantia ja kaikkea sitä, mitä Jumala voi ihmisille antaa.

Toisissa paikoissa Länsi-Suomea Pirkkoa on kutsuttu myös pahaksi Pirkoksi, tunkiopirkoksi ja lankapirkoksi. Tämä Pirkko sotki langat tai loimet sotkeutuivat. Perinne tulee siitä, kun Birgitan sanotaan lähteneen 11-vuotiaana tätinsä luo. Siellä hän ompeli jotain koristeellista vaatetta ja ompeleeseen tuli virhe. Birgitan täti sattui juuri silloin saapumaan huoneeseen ja näki Birgitan takana Neitsyt Marian, joka neuvoi Birgittaa korjaamaan virheensä. Tästä saatiin Birgitalle nimi lankapirkko, joka kansan kielellä kääntyi pahaksi, kun itse Neitsyt Marian oli tultava apuun kankaan valmistuksessa.

Siitä tulee sanonta, että Pirkko sotkee lankavyyhden ja loimet ja kun vyyhti on riittävän sotkussa, joudutaan se viemään tunkiolle.

Pirkkoa kutsutaan myös äkäpirkoksi, joka äksyilee ja kiukuttelee, jos asiat eivät suju Birgitan ajattelemalla tavalla. Birgitta oli voimakastahtoinen ja halusi, että kaikki tehdään hänen tahtonsa mukaisesti. Jos näin ei tapahtunut, Birgitta muuttui nopeasti äkäpirkoksi.

Pirkon päivä antaa vain yhden lyhyen sääennustuksen: ”Pirkkona jos vesittelee, vesittelee koko viikon,” sanottiin Iitissa.

Birgitan päivästä on viikko ensimmäiseen talvipäivään, josta on aiemmin ollut puhetta. Vaikka syksyn kääntyminen talveksi on hyvin epämääräinen aikamääre, vanha kansa on rajannut talvipäivä alkavan täsmälleen 14.10. Tämä perustui ennen vanhaan työn kiertoon. Syksyn työt lopetettiin ja ensimmäiset talven askareet aloitettiin 14. päivänä lokakuuta. Kuitenkin tätä ennen Birgitan päivänä sai aloittaa nuotan valmistuksen, joka oli tyypillinen talven puhdetyö.

Sitten vielä lasten loru leppäkertusta, jonka moni muistaa: ”Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen. Siellä isäs ja äitis keittää sulle puuroo.”

Syystöiden päätyttyä paikkakunnan suurimpiin taloihin alkoi ilmestyä kiertäviä räätäleitä ja suutareita. Näissä taloissa kaikki kylän tarvitsemat kengät ja asusteet valmistettiin. Kuvassa Sulkulahden kartanoon tulleista suutareista joskus 1910-luvulla. Elsa Nilssonin albumi.

raatali