Sana marras on vanhaa indoerooppalaista perustaa ja meille se on tullut latinan sanasta mors. Mors tarkoittaa kuollutta ja sitähän marraskuu todella on. Luonto on kuollut ja odotamme joka hetki talven tuloa. Suomessa sanotaan: ”Maa on martaana,” mikä tarkoittaa kirjaimellisesti, että maa on kuollut. Kesästä ei ole jäljellä enää kuin kauniit muistot.
Vanha kansa on sanonut, että marraskuun talvi ei ole pysyvä, kun taas loka- ja joulukuussa alkaneet talvet ovat pysyviä. Marraskuun pakkaset lupaavat leutoa talvea aina kynttilänpäivään saakka. ”Jos marraskuu on pakkanen, muu talvi on lauhaa,” sanottiin Pohjanmaalla.
Vanhan ajan työkalenterissa marraskuu oli kalastustarvikkeiden korjausaikaa ja etenkin nuotat oli saatava kuntoon Antin päiväksi (30.11), jolloin perinteisesti alkoi nuotanveto. Marraskuun týökalenteriin kuului myös rakennuspuiden kaataminen, sillä katsottiin, että marraskuussa kaadettu puu ei lahoa ja se pysyy hyvässä kunnossa pisimpään. ”Hirret on hakattava marraskuussa, ne eivät lahoa,” tiedettiin Kuusamossa.
Myös eläinten hoidossa oli marraskuu otettava huomioon, esimerkiksi: ”Kun Martinkuussa annettiin lampaille madon nahkaa ja lepän lehtiä, niin ne eivät kuole talvella,” laitilalaiset uskoivat.
Marraskuun alkuun kuuluu Karjalan valistajien juhla, jota vietetään ortodoksisella puolella pyhäin päivän aikaan.
Pääosin Venäjän Karjalassa, Lapissa, Inkerissä , Vepsässä ja Vienan alajuoksussa vaikuttaneita ortodoksisia pyhiä kutsutaan Karjalan valistajiksi. Nämä pyhät ihmiset vaikuttivat 1100-luvulta 1600-luvulle ja ehkä tunnetuimmat heistä olivat Sergei ja Herman Valamolaiset, Arseni Konevitsalainen, Aleksanteri Syväriläinen ja Trifon Petsamolainen. Näiden lisäksi muita pyhiä oli noin 70. Karjalan Pyhien ansiosta alueelle on perustettu useita luostareita, joista tunnetuin lienee Valamon luostari Laatokan saarilla.
Marraskuun alussa luterilaisella puolella vietetty Pyhäinpäivä ei ole kuulunut ortodoksiseen perinteeseen ja kun vuonna 1957 Jyväskylässä ehdotettiin, että ortodoksinen kirkko ryhtyisi viettämään Karjalan valistajille pyhitettyä päivää, luterilainen pyhäinpäivä sopi hyvin tarkoitukseen.
Karjalan pyhien nimilistaa alettiin laatia vasta kun valistajien juhlasta saatiin päätettyä. Aluksi Karjalan pyhiä tunnettiin vain muutama, etupäässä nuo viisi edellä mainittua.
Karjalan Valistajien juhla tuli ajankohtaiseksi, kun karjalaiset ortodoksisuvut joutuivat lähtemään evakkoon Suomeen. He halusivat muistella omia juuriaan Karjalan valistajien juhlien kautta. Kuvassa Sortavalan kirkko tulessa. H. T postikorttikokoelma.
