Kaisan päivä 25.11

Kaisan päivää on Suomessa vietetty jo kauan. Vanhin merkitän suomalaisissa asiakirjoissa Kaisasta tai Katariinasta on jo vuodelta 1281. Monissa keskiaikaisissa kirkoissa on Katariinan kuva ja vuonna 1370 hänelle omistettiin oma palvelusalttari Turun tuomiokirkossa. Vielä nykyisin, yli 700 vuotta myöhemmin Katariina ja Kaisa esiintyy kalenterissamme, vaikka siitä on jo aikoja sitten hävinnyt kaikki kirkollisuus.

Kaisa on muuttunut kansanperinteeksi ja siitä päivästä on vanha kansa ennustanut koko talven sään ja tehty muitakin tulevaisuuden havaintoja. Kaisan kaljamat on vielä nykyisinkin hyvin tuttu ilmaisu ainakin vanhemman polven keskuudessa.

Kaisan päivän pitäisi joka vuosi olla lämmin. Katrin suuret suvet, Kaisan kaljamat tai Kajin suvet ovat yhtä varmat kuin Matin tuiskut ´(24.2) kevättalvella. ”Vanha Kaisa suvet tuopi, Antti (30.11) lumet maahan luopi.”

”Kaisa pissii Antin rukkasille,” multialaiset ovat sanoneet ja Kokemäellä sanotaan: ”Kaisa kusee kinntuihinsa.” Kaisana on odotettu myös vesisateita ja kun katsoo ikkunasta, vesisadetta voidaan täälläkin odotella. ”Jos Kaisa kusee, niin Antti kuivaa,” tiesivät vimpeliläiset. Kaisan päivän jälkeen heti Anttina (30.11) on pakkasta. Saas nähdä, käykö nyt näin.

”Jos Kaisan suvet häviää, häviää koko vuoden tulo,” sanottiin ennen vanhaan. Niin varma on vanhan kansan mukaan jokatalviset Kaisan kaljamat ja jos suvikelejä ei tule, koko seuraavan vuoden sato on menetetty.

Kaisan ja joulun säät ovat samanlaiset, sillä näiden päivien väli on yksi kuunkierto ja näin Kaisa ennustaa joulun sään.

Työkalenterissa Kaisa aloittaa lampaan keritsemiset ja Kaisan päivän ruoka on tyypillisesti ollut lampaan päistä ja sorkista tehty rokka.

Kaisan päivän yönä voi tehdä myös taikoja: ”Kaisan päivän yönä laita riihen haltijalle ruokia, niin aitta pysyy seuraavan vuoden täysinäisenä,” kehotettiin Korpilahdella. Kun meiltä nykyisin puuttuvat riihet, minne ruoka on vietävä? Laitetaanko jääkaappiin ja pakastimeen, vai lintutontun ruokintako täyttäisi aittamme, jos sille vie jyviä? Kannattaa ehkä kokeilla kaikkia kikkoja.

”Kaisanviikolla verkot veteen,” sanottiin Posiolla. Nyt ei ainakaan meillä uskalla verkkoja veteen viedä, kun lampi on ohuessa jäääriitteessä. Täytynee odotella Antin pakkasia.

Vanhan kansa merkkipäivät vuodelta 1912 mainitsee merkillisen sanonnan: ”Vähältä puuttui, lehmäseni, sanoi ämmä, kun Katriinan päivään pääsi.” Mitähän tuokin tarkoittaa?

Onkoha Kaisan kaljamille lähdetty kesärenkailla? Sirkkalan mutkassa tilannenopeus on ehkä ollut liian kova 1930-luvun taitteessa.

kaisa