Aina 1700-luvulle saakka joulukuuta kutsuttiin talvikuuksi. Varhaisin maininta joulukuusta on Getzeliuksella vuodelta 1668, kun hän mainitsee ”Talwi- eli joulukuu”.  Joka tapauksessa, olipa kuukauden nimi joulu tai talvi, niin talvi tulee ja sen kertoo kansanvalistusseuran kalenteri vuodelta 1885 näin: ”Lumi peittää nyt koko maan niin kuin jäät vedet. Kasvit näyttävät nyt olevan kuolleita mutta ne kuitenkin elävät: Monivuotiset ovat tainnoksissa ja kuihtuneet yksivuotiset ruohot ovat jättäneet jälkeensä siemenet, jotka ovat pudonneet maahan. Ensi vuoden lämmin on herättävä henkiin nuo, jotka näyttävät elottomilta, ja silloin pukeutuu Suomi taas juhlapukuun.”

Vanha kansa ei joulukuussa ennustanut tulevaa säätä, vaan silloin tutkailtiin lähiviikkojen ja ilmoja. Oli tärkeä tietää, minkälaisella ilmalla lähdettiin matkalle. Piti tietää, tuleeko pyry, pakkanen vai onko ilma leuto.

Esimerkiksi jos talitiainen koputti ikkunaruutuun, se tiesi lumipyryä. Samoin lumipyryä ennusti jäniksen juostessa kynnen jättämä ylimääräinen viiru hangen pintaan. Pyryä ennusti myös itäisellä taivaalla pilvien alla näkyvä punainen aamurusko.

Pakkasta puolestaan ennusti kylmien huoneiden paukahteleminen, päreen palaminen epätasaisesti tai harvakseen putoilevat ryynimäiset lumihiutaleet. Pakkasen tulevia merkkejä olivat myös linnunradan loistaminen kirkkaana, lumen narahtaminen kengän alla, sauvan narahtaminen hiihtäessä, taivaan selkeneminen tai tyyntyminen. Alatorniossa tiedettiin, että; ”Jos joulukuulla on kovat pakkaset, niin pakkanen kuolee pian pesäänsä.” Joulukuun kovat pakkaset tietävät leudompia ilmoja tammi- ja helmikuussa.

”Joulukuiset hyvät ilmat tietävät maalikuisia pakkasia,” Koskenpäässä tiedettiin. Joulukuussa kuitenkin ennustettiin hyvin vähän tulevaa. Kansa ryhtyi valmistautumaan jouluun ja jouluruokien paistoon.

Jouluvalmistelut on täydessä käynnissä talvikuussa. Kauppojen ikkunat ovat koristellut jouluisiin asuihin, kuten Joensuussa vuonna 2008. Kuva Terttu Repo-Tarma 2008.