Tammikuu

Tammikuun sanotaan olevan vuoden kovin kuukausi ja ensimmäinen sydänkuu. Kovin kuukausi siksi, että silloin lämpötilan vaihtelut ovat suurimmillaan. Välillä on kunnon pakkasia ja välillä pyryttää ja on suojakeli. Luonto ja eläimet joutuvat kovimmalle koetukselle.

Luultavasti tammi-sana on tullut Hämeen-murteesta. Siellä tammi tarkoittaa napaa, keskipuuta ja akselia. Toinen vaihtoehto on tammi-puu, joka on kovin puulaji, kuten tammikuukin.

Tammikuu on vuoden toiseksi kylmin kuukausi ja kansanvalistusseuran kalenterin mukaan vuodelta 1885: ”Tammikuussa mäyrät, siilit, yököt, käärmeet makaavat tainnoksissa, samoin karhu, joka kuun lopulla Etelä-Suomessa synnyttää poikasia pesäänsä. Useimmat kalat oleskelevat nyt järvien syvimmissä paikoissa. Made kutee.”

Talven selän sanotaan taittuvan Heikin päivän (19.1)   ja Paavalin päivän (25.1) välissä. Karhu kääntää kylkeään tammikuussa ja huokaa: ”Talvi puolessa, nälkä suolessa.”

Tammikuun säästä sanotaan muun muassa seuraavaa: ”Jos tammi on tasaista säätä, kyllä helmikuussa heilahtaa.” Heinäveteläiset ovat sitä mieltä, että jos tammikuussa on pakkasta ja tasaista säätä, helmikuu on sitten toisenlainen. ”Jos tammikuussa vettä saadaan, tulee hyvä vuosi,” uskoivat koivistolaiset Kannakselta.

Vanha kansa uskoi, että tammikuu vastaa heinäkuuta, helmikuu elokuuta, maaliskuu syyskuuta, huhtikuu lokakuuta ja toukokuu marraskuuta. ”Jokainen tammikuun lumisade tietää vettä vastaavina päivinä heinäkuussa, ”tiesivät heinäveteläiset.

”Kaikki tammikuun vesipisarat ovat rukiita seuraavana kesänä,”uskoivat alavutelaiset ja Porissa taas tiedettiin: ”Mitä tammikuussa sataa, se laariin sataa.”

Sitten vanhoja uskomuksia: ”Sydänkuulla ei saa viedä tuhkia ulos, jos vie tulee ohraan nokipäitä.” Suistamolla Karjalassa sanottiin, että luteet ovat tammikuussa tiineinä ja ”jos huoneet puhdistetaan tammikuussa kunnolla, niin tiineet luteet eivät pääse poikimaan.” Mouhijärvellä sanottiin: ”Jos tammikuulla kaadettiin sänkypuut ja tehtiin niistä peti, silloin ei tule syöpäläisiä sänkyyn.”

Tammikuussa piti kaataa muutkin puut, sillä silloin niistä tulee vahvat eivätkä ne lahoa. Myös haapapuu piti kaataa tammikuussa, sillä se kuivui kesässä. Muulloin kaadettu haapa ei tahdo kuivua millään konstilla.

Made alkaa tammikuussa olla parhaimmillaan ja sen kutu alkaa. Talviverkot piti viimeistään tammikuussa saada veteen.

Tammikuussa on välillä pakkasta ja välillä pyryttää. Aatu Lappalainen Joensuussa aura-autollaan vuonna 1927. Kuva Raija Uotilan albumi.

aatu