Nuutti ja selkäviikot

Nuutin päivä on 13. tammikuuta ja se on ollut almanakassa vuodesta 1708 alkaen. Sitä ennen Nuutin päivää on vietetty 7. päivänä tammikuuta. Vanhaa Nuutin päivää on vietetty Tanskan kuninkaan Pyhän Knutin kunniaksi, joka murhattiin 7. päivänä tammikuuta 1131.

Nuutin päivä on 1600-luvulta saakka seurannut Ruotsin mallia ja pikku hiljaa siirtänyt päivää 13. tammikuulle. Siitä on tullut kirkollinen päivä, sillä vanhoissa kirkollisissa kalentereissa päivä oli Herran ilmestymisen oktaava eli kahdeksan päivää loppiaisesta. Nuutilla ei kuitenkaan ole mitään erityistä kirkollista juhlaa.

Nuutin päivä on perinteisesti merkinnyt joulun virallista loppumista, niin kuin on sanottu: ”Tuomas joulun tupaan tuopi, paha Nuutti sen pois viepi.” Talosta taloon kierrettiin ja kyseltiin, onko vielä jouluolutta jäljellä. Jos oli, ne piti juoda loppuun. Myös kaikki muut jouluherkut oli syötävä pois, sillä oli alkamassa härkä- tai selkäviikot.

Selkäviikko kuvaa hyvin tuota ajanjaksoa, sillä nyt eletään parin viikon ajan talven selkää. Talvi tulee puoliväliin Heikin päivänä 19. tammikuuta ja siirrytään kohti kevätpuolta. Valo alkaa näkyä taivaalla entistä enemmän ja päivät pitenevät kiihtyvällä vauhdilla. Valon suhteen laskeudutaan selkää alaspäin.

Selkäviikolla aloitettiin työt ja ensimmäisenä mentiin metsään hakkaamaan vuoden puut. Jakopäivistä alkaen talon väki oli viettänyt rauhallisempaa työtahtia mutta Nuutin päivästä alkaen alkoi pitkä ja ankara työrupeama.

Selkäviikot olivat parasta mateen pyyntiaikaa ja mateen maksasta luettiin kevään sääennustuksia. Jos maksa oli kirjava, se ennusti sateista myrskyistä kesää. Jos maksa oli tasainen ja kauttaaltaan tasavärinen, tiesi se hyvää vuotta.

Selkäviikoilla lunta on riittävästi ja hiihtokelit mainiot. Hiihtokelejä riittää näillä korkeuksilla aina huhtikuulle saakka. Nuorukaisen hiihtonäyte Pielisjoella 1920-luvulta.

poju