Kynttilän päivä 2.2

Kynttilän päivä oli alkujaan pakanallinen juhla, joka muuttui kristilliseksi jo 500-luvun vaihteessa. Pakanakansat pitivät helmikuun kolmeatoista ensimmäistä päivää onnettomuuden päivinä ja etenkin kuun toinen päivä oli suuri epäonnen päivä. Tuona päivänä kaupunkien halki kulki joukko ihmisiä, joilla oli soihdut mukana ja he puhdistivat loitsuillaan kaupungin onnettomuuksilta.

Paavi Celesius muutti tämän päivänä neitsyt Marian kirkossa käynnin juhlaksi ja päivästä tuli valon päivä, jossa soihdut viittasivat maailmaan tulevaan valoon eli kristukseen. Tämä juhlapäivä sopi hyvin kristikunnalle, kun perinteen mukaan lapsi oli tuotava ”kirkotettavaksi” 40 päivänä kuluttua syntymästä. Kristus syntyi jouluaattona ja 40 päivää siitä, sattuu juuri 2. päiväksi helmikuuta. Ortodoksit viettävätkin tätä päivää Herran temppeliin tuomisen päivänä.

Suomalaisessa kansanperinteessä ei juuri ole mainintaa kynttilänpäivään tai pakanalliseen puhdistautumisrituaaliin. Päivä oli kuitenkin huomioitu ja se oli vain Heikin ja Paavalin tapaan sydäntalven merkkipäivä. Kynttilän päivä on viimeinen sydäntalven päivä, jonka jälkeen ryhdytään odottamaan kevättä: ”Kevättä kynttilästä, syksyä Uolevista (29.7),” sanoi vanha kansa.

Kynttilän päivä oli merkittävä sään ennustusajankohta, sillä talvi alkoi vaihtua kevääseen ja silloin tässä taitekohdassa nähtiin merkkejä tulevasta säästä: ”Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauku Paavalina, kylmää kynnet kyntäjältä.” Siis jos kynttilän päivä ja Paavalin päivä ovat lämpimiä, niin kuin tänä vuonna, touko- kesäkuu ovat niin kylmiä, että kyntäjältä jäätyvät sormet.

Kynttilän päivän ilma kertoo myös kevään etenemisen: ”Ensimmäisestä suojasta kynttilän päivän jälkeen on yhdeksän viikkoa, kun on sulat vedet, kymmenen viikkoa kyntöön tai kaksitoista viikkoa ohran kylvöön.”  Siis kun tulee ensimmäinen suvi, niin siitä yhdeksän viikkoa, kun järvet ovat jäistä vapaat. Vanhan kansan aikaisempien sääkarttojen mukaan jäät lähtevät jo huhtikuun loppupuolella. On siis odotettavissa aikainen kevääntulo mutta kylmä touko- ja kesäkuu. Kunnon kesä alkanee vasta heinäkuussa. Ken elää, se näkee, sanoi vanha kansa.

”Uusi ja Wakaa ilman-ennustaja vuodelta 1851 sanoo: ”Hywin kylmi kynttelinä, pahoin Paavali paleli, siit’ on halla heinäkuussa, talwi keskellä keseä.” Tämän mukaan heinäkuu on kylmä, jos kynttilä ja Paavali ovat kylmiä. Tämäkin ennakoi sitä, että heinäkuu olisi lämmin, koska kynttilä ja Paavali olivat lämpimiä.

Kynttilän päivänä oli tapana syödä rasvassa keitettyjä sian sorkkia ja silloin piti nuolla sormet puhtaaksi. Tämä tapa takasi sen, ettei kesällä leikkaa sormia haavoille.

Kynttilän päivän jälkeen talvi alkaa kääntyä kevään puolelle ja 5. päivästä helmikuuta alkaen vietämmekin harjapäiviä, jolloin harjaamme talven pois mielestä ja sielusta.

Kynttilän päivänä oli tapana sytyttää kynttilät kuvastamaan maailmaan tullutta valoa.

kyntteli