Maaliskuu

Huomenna alkavan Maaliskuun uskotaan saaneen alkunsa sanasta mahla ja se tarkoittaa kuukautta, jolloin puiden mahla alkaa virrata. Maaliskuun on ajateltu myös viittaavan sanaan maallinen kuu ja sen kantasana on maa. Maallinen tarkoittaa sitä, että maa alkaa paljastua lumen alta. Täälläpäin Suomea maaliskuun lopulla ilmestyvät pälvet.

Maaliskuun kantasanana on vanhastaan pidetty sanaa maali ja se tarkoittaa, että kevään hankiaisilla, joka yleensä ovat maaliskuussa, oli vanhalla kansalla tapana hiihtää sopivaan paikkaan maalia ampumaan. Tuolloin kun oltiin riippuvaisia hyvästä ampumataidosta, pidettiin tärkeänä tarkastaa keväällä maaliin ampumisen taidot.

”Jos maaliskuu alkaa perjantaipäivänä tai tuulee pohjoisesta, tulee kolme kylmää kuuta perätysten.” Tämä vanhan kansan tieto on keskiajalta, jolloin viikonpäivätkin merkitsivät sääennustuksissa. Viikonpäivien merkitys väheni 1500-luvullta ja tultaessa uuden ajan alkuun, niiden merkitys lakkasi merkitsemästä mitään.

Runsasluminen maaliskuu tiesi poutaista kesää. Sanottiin myös: ”Sen verran suvella sadetta, kun on maaliskuulla sumua.”  Maaliskuussa oli myös Tapion myrskyt eli Tapion riihenpuinnit. Tapio on vanha suomalainen metsän jumala, joka pui metsät keväällä. Tapion myrskyjä on myös kutsuttu honka- eli kaarnatuuliksi. Näitä myrskyjä on kutsuttu myös metsän kylvöiksi: ” ”Kun maaliskuussa on niin kova myrsky, että se katkoo puiden oksia, ravistaa kaarnoja, helpeitä ja muuta, roskaa metsässä hangen päälle, niin seitsemän viikon päästä ovat maat sulat,” liperiläiset tiesivät.

Maaliskuun sää on helmikuun vastakohta: ”Jonka helmikuu säästää, sen maaliskuu päästää,” sanottiin tai vastaavasti: ”Jos on helmikuu helppo, niin on maaliskuu mahdoton.”

Ehkä nykyisin tunnetuin maaliskuun sanonta on: ”Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humahuttaa” On myös sanottu toisinpäin: ”Jos ei maaliskuu maata näytä, niin ei huhtikuukaan humahuta.” Siis jos maaliskuussa ei ole pälviä, niin ei huhtikuussa tule lämmintä, vaan lumi sulaa hitaasti.

Talon-Pojan Ilma-eli Sääkirja vuodelta 1848 kirjoittaa maaliskuusta: ”Jos maaliskuukausi on paljon kasteinen, niin tulee samana vuonna runsaasti sadetta. Niin paljon, kun tässä kuukaudessa on kastetta, niin paljon on myöskin halloja pääsiäisen jälkeen ja syyskuussa kastetta. Jos ilma palmusunnuntaina on selkiä, niin kaswaa sinä vuonna hywää ohraa. Ne puut, kuin tämän kuun molemmilla wiimeisillä wiikoilla pystystä hakataan, ei ole kestäwiä.”

Siis jos maalikuu on kostea, sateet jatkuvat koko vuoden ja myös halloja esiintyy pääsiäisen jälkeen. Jos palmusunnuntaina (29.3) on selkeä, voidaan odottaa hyvää viljavuotta. Talon rakennuspuita ei kannata hakata maaliskuun lopulla, sillä niistä ei tule kestäviä.

Kansanvalistusseuran kalenteri vuodelta 1885 kirjoitti maaliskuusta mm. näin: ”Teiri kuhertaa Etelä-Suomessa ja metso alkaa soittimensa usein tämän kuun lopussa. Warikset alkavat myöskin walmistaa pesäänsä. Matkalinnut, jotka wiime kuulla owat oleksineet talwimaisemillaan, kääntywät sittemmin pohjoista kohden; muutamat kulkewat nopeammin, toiset wähitellen. Käpylinnut muniwat wälistä jo nyt.”

Jäämme odottamaan maaliskuun ilmoja. Vieläkin näyttää siltä, kuten jo joulukuussa kirjoitin, että kevät tulee varhain ja jatkoin tammikuussa, että se on pitkä ja kylmä. Vielä ei ole syytä perua puheitaan. Keväthän alkoi täällä jo helmikuussa ja ehkä tällaista nollakeliä jatkuu huhtikuun loppuun saakka lumen, myrskyn ja takatalven kanssa.

Maaliskuussa aurinko näyttäytyy yhä enemmän ja valo lisääntyy. Kuvassa ajuritaksi 1920-luvulla Joensuussa Torikadulla Takana vasemmalla Kansalllis-Osake-Pankin talo ja oikealla Rauta-Aitan talo.

ajur