Kertun eli pyhän Gertrudin päivää on vietetty jo kauan. Tiedetään, Suomessa on Kerttu nimeä käytetty ainakin 1100-luvulta alkaen, sillä talonpoika Lallin puolison nimi oli Kerttu ja hänestä tunnetaan runosäe: ”Kerttu, kelvoton emäntä/ suitsi suuta kunnotonta/ keitti kieltä kelvotonta.”

Pyhä Gertrud kuvataan yleensä kantamassa kirkkoa kädessään rottien ympäröimänä. Kerttu onkin rottien karkottaja. Myös leppäkerttu on saanut nimensä Kertrudista.

Kerttu on ollut varsin pieni juhlapäivä ja Länsi-Suomesta tunnetaan vain yksi Kertun päivän sääennustus ja siihen yksi muunnos. Lännessä sanottiin: ”Jos Kertun päivää vasten yöllä sataa, eivät juurikasvit sinä vuonna menesty.” Pohjois-Karjalassa Enossa puolestaan sanottiin: ”Jos kerttuna sataa, eivät juurikasvit sinä vuonna menesty.” Enolaiset lienevät sitä mieltä, ettei ole väliä, sataako yöllä vai päivällä, juurikasvit eivät kuitenkaan menesty.

Kertun päivän jälkeen ennen suurta Neitsyt Marian ilmestymisen juhlaa (25.3) on vielä yksi pienempi juhlapäivä, nimittäin Jooseppi. Jooseppi on pyhitetty neitsyt Marian puolison ja Jeesuksen kasvatti-isän muistoksi.

”Joosepin päivänä jos päivä paistaa, niin siit tulloo hyvä kesä,” säkkijärveläiset tiesivät kertoa. Talven suurimmat purkupäivät ovat vanhan kansan mukaan Joosepin päivänä ohi: ”Talven viimeinen suuri purku on Joosepin purku ja se on Joosepin päivänä, tahe vähän ennen tahe vähän jälkeen.”

Tänä talvena ei ainakaan täällä päin toteutunut seitsemän kevättalven purkua, vaan niitä oli kolme tai neljä. Jos Joosepin purku vielä tulee loppuviikolla, niin kuin säätieteilijät ovat luvanneet, päästään vain neljään tai viiteen purkuun. Mitähän sekin sitten tarkoittaa?

”Kerttu kelvoton emäntä keitti kieltä kelvotonta,” mainitaan vanhassa Lalli-legendassa. Kuvan nainen ei ole Kerttu eikä kelvoton emäntä mutta jotain hänkin keittää. Kuva 1930-luvun taitteesta Joensuusta Kirkkokadulta.