Neitsyt Marian ilmestyspäivää on vietetty jo 400-luvulta asti ja se on ollut kevään yksi merkittävimmistä juhlapäivistä. Munkkitarujen mukaan ”tänä päivänä luotiin maailma, ajettiin esivanhemmat paratiisista, läksi Nooa arkista, ristittiin Vapahtaja ja tapahtui muitakin merkillisiä tapauksia.”

Vanhalla kansalla on vuodessa viisi Marian päivää: Kynttilän päivä eli Marian puhdistus 2.2, Kevät-Maria eli Marian ilmestys 25.3, Heinä-Maija 2.7, Jälki-Maria eli Marian taivaaseenastumisen päivä 15.8 ja Marian syntymäpäivä 8.9.

Marian ilmestys on ollut tärkeä päivä kevään ilmoja ennustettaessa. Kaikille tuttu sanonta: ”Mitä Mariana matolla, sitä vappuna vaolla,” tarkoittaa juuri tätä Marian päivää. Kuinka paljon tänä päivänä lunta on katolla, niin paljon lunta on pellolla vappuna. Itä-Suomessa sanottiin: ”Marjana matot, Yrjönä (23.4) ahot.”

”Jos Maria ei maata näytä, turha on huhtikuussa kesää odottaa,” sanottiin Liperissä. Myös sanottiin: ”Jos ei Maariana maata näy, ei huhtikuussa suvi tule.”

Kiteellä puolestaan tiedettiin, että: ”Maariana jos on tuuli suvessa (etelässä), niin älä heitä rekeäsi joen taa yöksi, mutta jos on pohjoisessa, saat lähteä kahdeksi viikoksi meren taa rahtiin.” Siis jos Marian päivänä tuulee etelästä, kevät tulee nopeasti mutta jos tuulee pohjoisesta, kevättä voit odotella vielä monta viikkoa.

”Mitä säätä Maariana, sitä säätä Jyrkiin (23.4).” Nyt näyttäisi olevan kaunista mutta kylmää säätä Jyrkiin saakka. Vasta sitten ilmat lämpiävät.

”Jos Marian päivän vastaisena yönä on pakkasta, sitä riittää kuukauden verran,” tiedettiin Inkerissä.

Kalamiehillekin Marian ilmestyspäivä tuo iloisia uutisia: Kalat alkavat liikkua: ”Maarialta kala maalle päin, suviyöstä suuhun päin,” sanottiin Liperissä ja sillä tarkoitettiin, että kun kala liikkuu, se käy myös pyydyksiin.

”Sika saa kaukalon ja kana avaimet,” oli vanha karjalainen sanonta. Marian päivänä siat ja kansat laskettiin ulos. Kevät näyttää merkkinsä ja voidaan odotella lämpimiä ilmoja, lumen häviämistä ja kalasaaliita.

Kevät oli ennen vanhaan tukkien rahtiaikaa, jolloin talvella kaadetut puut tuotiin vesien ja teitten äärelle. Kuva 1920-luvulta Liperin suunnalta.