Vanhan kansan mukaan Salomonin päivä määräsi pitkälle heinä – elokuun sään. ”Jos Salomonin päivänä sataa, sataa neljä viikkoa peräkkääin,” tiedettiin Sulkavalla. ”Millaista säätä on Salomonin päivänä, sellaista on heinä- elokuun aikana,” sanottiin Heinävedellä.

Salomonin päivä oli ennen Medaruksen päivä, joka ensimmäisen kerran mainitaan Turun messukirjassa vuodelta 1488. Medarus pysyi Suomen almanakoissa 1700-luvun lopulle saakka. Virsikirjan kalenterit säilyttivät nimen vielä 1800-luvun loppuun saakka, jonka jälkeen nimi muutettin Salomoniksi.

Medarus oli ranskalainen piispa, joka eli 500-luvulla. Hänen piispanistuimensa oli aluksi Vermandissa. myöhemmin hän siirrätti piispanistuimen Noyonin kaupunkiin, koska sitä oli helpompi puolustaa.

Medarus kuoli vuonna 545 ja hänen hautapaikalleen rakennettiin luostari, joka on edelleenkin olemassa ja kantaa hänen nimeään. Medarus oli viininviljelijöiden suojeluspyhimys ja onkin vähän ihmeteltävää, miksi se oli Suomen kalentereissa vielä 1800-luvun loppupuolelle saakka.

Salomonin päivänä voitiin kylvää vielä pellavaa ja istuttaa perunaa. Jos joku halusi vielä kylvää nauriita, se piti tehdä perjantaina juuri ennen juhannusta. Tämä vain ennekkoilmoituksena, että muistatte ottaa nauriin siemenet esille.

Kalamiehille Salomonin päivä ei ole enää kovin hyvä, sillä särki, salakka ja tuska ovat lopettaneet kutemisensa. Lahna, ahven ja hauki kutevat pohjoisessa, harjus, kuha ja sorva saattavat kutea Keski-Suomessa. Kala ei enää käy pyydyksiin. Vasta kun mustikassa on raakileet, alkavat kalat jälleen liikkua.

Seuraava merkittävä sääpäivä on Esko 12.6, jolloin palaan asiaan.

Perunan panossa tohtori Kososen tontilla Kirkkokatu 12 Joensuussa vuonna 1925. Kuvassa Edla Liukkonen, Päivi Kosonen, Erkki Kosonen, Tapani Kosonen, Talvikki Kosonen, Lempi Hassinen, Maija Turunen, Pekka Hassinen ja Anna Hassinen o. s. Karvinen.