Kesä-Heikki 18.6

Kesä-Heikki oli ennen vanhaan suuri kansanjuhla ja ilonpäivä. Tuona päivänä vietettiin kirkkomessua ja ensimmäisen piispamme Pyhän Henrikin juhlaa. Ennen vanhaan pyhillä henkilöillä oli kaksi juhlapäivää. Ensimmäinen juhlapäivä oli pyhän kuolinpäivä eli parempaan elämään siirtymisen päivä (Henrikillä se on 19.1 eli silloin vietettiin Talvi-Heikkiä) ja toinen oli translaatiopäivä eli luiden siirtämispäivä.

Pyhän Henrikin luut siirrettiin 1300-luvun vaihteessa Nousiaisten kirkosta juuri valmistuneeseen puiseen Turun Tuomiokirkkoon.

Mikael Agricolan rukouskirjassa mainitaan 1544: ”Suomen kircomies Pyhä Henrikin juhla.” Pyhän Henrikin nimi vaihtui virsikirjoissa ja kalentereissa 1700-luvulla Leontiukseksi. Henrik ei päässyt Suomen almanakkoihin lainkaan, sillä tuo päivä oli nimetty Leontiuksen päiväksi aina vuoteen 1908 saakka. Sen jälkeen nimi on ollut Tapio, ja on vieläkin.

Vanha sanonta: ”Jos Leontinuksena sataa, niin vuorten kukkulatkin viheriöitsevät. Tulee hyvä kesä.” Siis toivokaamme, että Leontiuksen päivänä eli Kesä-Heikkinä sataa, niin saamme kunnon kesän.

Leontius oli roomalainen sotilas, joka palveli nykyisen Syyrian alueella ensimmäisellä vuosisadalla. Hän oli kristitty ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Vespasianuksen aikana vuonna 75. Hänen kanssaan mestattiin myös Hypatius jaTheodolus mutta vain Leontius on jäänyt pyhimyskalentereihin.

Kun kesän alku on ollut vuosisadan huonoin ja kylmin, voimme lohduttautua itseämme sillä, että vanha kansa oli jo maaliskuussa sitä mieltä, että kulmää riittää aina isoon kesään saakka. Vasta juhannuksen jälkeen ilmat lämpenevät ja lämpöä ja kauniita ilmoja näyttäisi alustavan tiedon mukaan kestävän aina Mikkelin päivään (29.9) saakka. Voimme siis hyvillä mielin odottaa ilmojen lämpiävän 24.6 tienoilla, sillä oikea juhannushan on vasta tuolloin eli Johannes Kastajan päivänä. Suomessa juhannuksen vietto siirrettiin juhannusta edeltävään viikonloppuun joskus 1950-luvulla ja iso kesä alkaa vasta viikon päästä.

Vanha kansa ennusti pitkää ja kylmää kevättä ja sen lisäksi kylmää ja sateista alkukesää. Tässä tapauksessa onnistumisprosentti lähentelee sataa. Jos vielä muistamme, että tulkintani vanhan kansan ennustuksista viime vuodelta oli noin 70% onnistunut, niin voin sanoa, että ei huono.

Tässä vielä huomautan, että sääennustukset kohdistuivat Itä-Suomeen, sillä käytin vain Liperin, Kontiolahden ja lähiseudun vanhoja ennustuksia.

Juhannus on jo lähellä ja tässä 1940-luvun juhannuskokko.

mittu