viandyöt

Viandyöt eli juhannuksen jälkeinen viikko Pietarin ja Paavalin päivään (29.6) saakka oli tärkeä aika, sillä silloin kesän taiat olivat suuressa voimassa ja silloin pystyi loitsimaan hyvää sekä pahaa. Viandöinä oli oltava varovainen puheissaan ja teoissaan, sillä kaikki puheet ja teot menivät taivaaseen ja siellä niitä tutkittiin erityisen tarkasti. Viandöinä piti vielä tehdä monenlaista askaretta ja tointa, että loppuvuosi onnistuisi.

Karjan tulevaksi onneksi oli tehtävä monenlaista. Esimerkiksi Tulemajärvellä kehotettiin: ”Vaindöinä haetaan katajan oksia ja lepän varpuja, haudotaan ne kuumilla kivillä ja näillä oksilla haudotaan tiinut ja lypsyastiat. Lopuksi haudevesi juotetaan karjalle. Tällä lailla karjaan ei tule tauteja eikä maito happane.”

”Viandöinä ja Petrun (Pietarin) välillä kerättiin isot vihkot heinää ja kerppuja, ja niitä eläimille annettiin,” sanottiin Ilomantsissa. Viandyöinä tuli myös kerätä kaikki terveyskasvit ihmisille, sillä silloin niissä oli eniten voimaa ja vaikuttavat aineet toimivat parhaiten.

”Naisten tuli kylpeä kukkavastoilla viandöinä, sillä silloin tultiin lemmekkäämmiksi. Kukkavastakylvyt ja tietäjien loitsut tehosivat viandöinä,” suistamolaiset vannottivat.

”Viansyön välisenä aikana vaatteita ei pesty eikä ulkona liinoja kuivatettu, sillä vaatteisiin ja liinoihin tarttui pahoja ajatuksia ja loppuvuoden huonoa onnea.”

”Saippua pantiin poikamiehen peltoon ja otettiin pois Pietarinpäivänä pois. Kun sillä pesi Petruna itsensä, niin kyllä lempi nousi,” Säämäjärvellä sanottiin.

Viandöinä jos teki oluen, niin sitä kesti kauan ja se oli kaikkein makoisinta,” suistamolaiset olivat sitä mieltä. Myös vianyönä tehdystä viinasta ei koskaan tullut rähinäviinaa, vaan siitä kun otti, niin jopa nauratti,” Uhtualla tiedettiin.

Viandyön tiistaina oli paras nauriinkylvöpäivä ja jos viandyön tiistaiaamuna koki verkot, niin kalasaalis oli runsas. Mutta kaikki oli kuitenkin tehtävä rauhallisesti ja kaikkia sääntöjä kunniaoittavaa, sillä viandyön tekoja tarkkailtiin erityisellä huolella.

Viandöiden kunniaksi vielä yksi juhannuskokko 1950-luvulta. Kuva Maija Myllerin albumista.

vaind