Ulriikan nimipäivää on Keski-Euroopassa vietetty jo 1000-luvulta alkaen. Pyhä Ulricus oli saksalainen piispa. Hänen terveytensä oli huono, silti hän pysyi piispana lähes puolivuosisataa. Ulricus kuoli vuonna 973.
Ulricus kuvataan usein kala kädessä. Tarinan mukaan hän antoi eräälle talonpojalle ankan koiven palkkioksi jostakin työstä. Tämä ankan koipi kuitenkin muuttui kalaksi, koska koiven antopäivä sattui olemaan perjantai eli paastopäivä. Paastossa ei saanut syödä lihaa mutta kala kelpasi.
Pohjoismaihin Ulricus-nimi tuli 1700-luvulta, vaikkakin toisesta Ulrika-nimestä. Päivä on nimetty meidän Ulrikamme, Ruotsin kuningattaren Ulrika Eleonoran mukaan. Päivä ja nimi ovat kuitenkin samat kuin Keski-Euroopassa.
Virsikirjoissamme Ulricus ja Ulrika esiintyvät samana päivänä vielä 1800-luvullta.
”Ulriikan ja Kilianin (8.6) päivät ovat nauriinkylvöpäivät.” Keski-Suomessa sanottiin. Nousiaisista tulee maininta Ulriikan kylvöpäivästä: ”Entiseen aikaan ei ennen heinäkuuta koskaan heinäntekoa aloitettu: tavallisesti Ullan päivänä alettiin mennä korjuuniitylle. Pelättiin, että jos käki heinänkarheen kukkuu, kaikki flikat tulevat huoriksi. Käen kukunnan lakattua mentiin vasta heinäntekoon.”
Ulrikan päivän sade tiesi vielä viljalaarin täyttymistä mutta jo Kilianin päivän sade verottaa vilja-aittaa. Jos Ulrikan päivänä paistaa, heinäteko onnistuu hyvin viikon ajan.
Ulrika kurkkii koivun takaa, joko pääsisi nauriin kylvöön. Kuva Kuolemanjärveltä Viipurin läänistä 1910-luvulta.
