santeri ja silmäkirkastuspäivä 11.9

Santerin päivää vietettiin ennen vanhaan syyspäiväntasauksen aattona. Päivä oli myös silmänkirkastuspäivä. Kun työpäivä oli päättynyt, sytytettiin verstaisiin ensimmäisen kerran valot tai päreet palamaan ja mestari tarjosi kisälleilleen ja oppipojilleen silmänkirkastukset eli viinaryypyt.

Tästä päivästä alkaen valot sytytettiin verstaisiin joka päivä aina kevääseen saakka. Varmaan on ollut suuri ilo saada edes hieman valoa pimeisiin ja ahtaisiin verstaihin.

Silmänkirkastuspäivä on ollut yleinen juhlapäivä etenkin pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa päivää vietettiin valokillan päivänä ja mestari tarjosi työn tekijöilleen hanhenpaistia. Saksassa päivä oli nimeltään ”Kirkas maanantai”

Silmänkirkastusjuhla sattui vanhaan aikaan syyspäiväntasauksen aatoksi, koska vielä 1500-luvulla esimerkiksi Agricolan kalenterissa 12. päivän syyskuuta kohdalla luki syyspäiväntasaus. Kun kirkastuspäivä oli 11. päivä ja työmiehille työvalot syttyivät siis 12. päivä, valot paloivat täsmälleen puoli vuotta. Valot sammutettiin kevätpäiväntasauksen päivänä 12. maaliskuuta. Verstaista otettiin lamput pois 11. päivänä ja seuraava päivä työskenneltiin ilman valoja.

Silmänkirkastuspäivän iltana yleensä oltiin juhlatuulella, kun mestari antoi alkutahdit ryypyn muodossa. Silmänkirkastuspäivänä ei ole tuijotettu taivaalle merkkejä etsimässä, vaan silloin on katse kohdistunut aivan muualle.

Tässä otetaan silmänkirkastetta oikein musiikin kera. Kuva Mutalasta 1930-luvulta.

lekkeri