Oravapäivä ja Anastasia 29.10

Raja-Karjalassa vietettiin Anastasian päivää pyhittäjämarttyyri Anastasian (k. 256) kunniaksi. Päivä oli lampaiden päivä. ”Nastasienpäivänä syksyllä on lampaidenpäivä. Silloin vietiin ennen tsasounaan villoja, että lampailla olisi menestystä,” Suistamolla sanottiin.

Soikkolassa on sanottu: ”Nastasjana on lampaiden siunaamispäitä. Silloin pastetaan kullekin lampaalle pieni kakku, ja se syötetään seuraavana aamuna. Kakut ristitään paistoiltana.”

Tämän naispyhimyksen päivään on Karjalassa kehittynyt naisten juhla, jota on paikoin sanottu viljankorjuujuhlaksi tai akkain juhlaksi. Juhlaan ottivat osaa vain saman kylän vaimot. ”Kun pellavat oli kolkittu, liinat puhdistettu ja maaomenat korjattu, keitettiin juhlaolut ja juhlittiin kaksi päivää. Ensin syötiin, sitten juotiin, laulettiin ja tanssittiin, naiset miesten vaatteissa, eräillä vakat päässä. Välillä käytiin lehmät lypsämässä ja toimitettiin kiireelliset asiat, sitten mentiin takaisin juhlapaikalle.” Näitä akkain juhlia vietettiin vielä 1600-luvulla muuallakin Suomessa.

Anastasian päivän aikaan on vietetty myös oravanpäivää, mikä laskettiin: ”Viikko Mikkelistä Pirjetaan, siitä toinen talviöihin, kolmas oravan määräpäivään.”

Oravan nahka oli ennen vanhaan maksuväline ja mitä parempi nahka, sen arvokkaampi se oli. Metsästäjien täytyi odotella rauhassa nahan värin muuttumista ja oikealla hetkellä eli lokakuun lopussa, ennen pyhäinpäivää, nahkan väri alkoi olla parhaimmillaan.

Oravan nahan metsästys alkoi eri aikoina eri puolella Suomessa. Pohjois-Karjalassa oli tapana metsästys aloittaa Simonpäivänä 28.10 tai vähän sen jälkeen. Oravan metsästys kesti koko syksyn. Sen katkaisi vain pyhäinpäivä.

Lapinkoira Sikka on löytänyt oravan puusta ja sitä on vahdittava vaikka kaksi tuntia. Kuva Linnunniemen maisemista vuonna 2011. Kuva Terttu Repo-Tarma.

sikka