Joulukuu-nimitys on verraten nuori, sillä vasta vuonna 1680 se mainittiin ensimmäisen kerran ja silloin rinnan vanhan kuukauden nimen: Talwi- eli joulukuu. Joulukuu sitten pikkuhiljaa levisi laajemmalle kansan keskuuteen ja kun joulusta alkoi tulla yhä tärkeämpi juhla, joulukuu syrjäytti talvikuun kokonaan. Joulukuu juontaa juurensa pakanallisesta hjul-sanasta, mikä tarkoitti ympyrää. Hjul-sana on vanhoissa riimusauvoissa kuvannut käärme, joka on ympyränmuotoisessa asennossa. Käärmeen alku ja loppu olivat vuoden pimeimmän ajan kohdalla. Tätä loppua ja alkua vietettiin nykyisen Tuomaan (21.12)  päivän ja Nuutin (13.1) päivän välillä ja juhla-aika kesti reilut kaksi viikkoa.

Joulukuun alku on ollut kiireistä aikaa kaikkine valmisteluineen suurta juhlaa varten. Silloin ei ole ollut aikaa katsella taivaalle, vaan säämerkkien katsominen on jäänyt jouluviikolle. Kun nyt joulupäivänä on täysikuu, merkitsi se vanhan kansan mukaan suurten tapahtumien alkua. Jos jouluna olisi ollut uusikuu, olisimme voineet viettää ensi vuotta hyvin suotuisissa merkeissä. Nyt kuu on päinvastaisessa asennossa, se ennustaa päivänvastaista.

Nikolaoksen päivänä (6.12) saamme ensimmäisen kerran viitteitä tulevan talven ja kevään säästä.

Joensuun Kauppakatu on joulukoristeltu joskus 1950-luvulla.