NIkolaoksen päivä 6.12

”Minkälainen ilma on Nikolaoksen päivänä, sellainen on koko joulukuun,” on sanottu. On myös sanottu yleisesti, että minkälainen ilma on kuun alussa, sellainen on koko kuun. Nämä ilmaisut ovat hieman liian laajoja, sillä ilmat vaihtelevat kuukausien sisällä rajusti eikä varmastikaan voida yleistää ilmoja tällaiseen ahtaaseen lokeroon. Nämä lausahdukset ovatkin selvästi myöhäisempää kansanperinnekerrostumaa, jotka eivät niinkään perustu havainnointiin vaan johonkin muuhun viihdyttämiseen.

Kaikissa suomalaisissa kalentereissa ja almanakoissa on ollut Nicolaus ja 1600-luvulta myös Nils-muodossa. Nimi laajeni Niiloksi ja Nikolaiksi 1800-luvulla. Nyt nimiä taitaa olla vielä  Niko, Niklas ja Niki. Nicolauksesta on tullut vielä  Klaus, Leevi, Laaus, Laavi ja ortodoksisessa perinteessä Miikkula. Nicolauksen muisto elää vielä useissa paikannimissä kuten esimekiksi Nikkilä. Myös monia sukunimeä on johdettu Nicolaus-nimestä. Sellaisia ovat mm. Niilonen, Nikunen tai Laasonen. Nicolaus on siis monen nimen kantaisä ja onhan tästä Smyrnan piispasta tehty joulupukkikin St. Nicholaus.

Nicolaus on ollut vanhastaan metsälintujen suojelija ja vanha kansa on pyytänyt häneltä lihavaa lintua kotiin viemisiksi. Idän perinteessä Miikkula on ollut meren jumala eli veden vaarasta suojeleva, tuulten ja ilmojen säätäjä. Nicolauksen sanotaan tyynnyttäneet meren laivan kulkiessa kohti pyhää maata ja siitä hänelle on annettu meren suojelijan nimi.

Nicolaus on myös lahjojen jakaja ja se tulee taas siitä, että hän antoi kaiken omaisuutensa köyhille ja apua tarvitseville.

”Kun Martti maata vahvistaa, Antti aisoilla ajaa, niin Nicolaus nivoo kaiken kiinni,” on ollut yleisenä sanontana kautta koko Suomen maan. Nyt viime vuosina Martti ei maata vahvistanut  eikä Anttikaan ole päässyt aisoilla ajamaan, niin ehkäpä Nicolaus sitten jäätää ilmat ja antaa kunnon talven viimein saapua. Kyllä tätä pimeyttä on taas riittänyt.

Pääsispö jo lunta kaivelemaan ja hiiriä etsimään, tuumaa Sikkakin.

sikka