Lutun yö ja Annan päivä

Varsinainen Annan päivä on suomalaisessa kalenterissa 9.12 mutta niin ei ole aina ollut. Vanhimmissa suomalaisissa kalenterissa tämän päivän kohdalla 1600-luvulla on lukenut Joakim. Seuraavalla vuosisadalla nimi muuttui Gustavukseksi ja vasta 1800-luvulla päivä on saanut nimen Annan.

Joakimin nimi tulee Neitsyt Marian isän nimestä ja Gustavus tarkoitti Gustaa Adolfia, Ruotsin kuningasta. Anna on tietenkin Neitsyt Marian äidin nimi.

Vanhan perimätiedon ja vanhan kansan mukaan oikea Annan päivä on 15. päivä joulukuuta. Tähän liittyy Lucian yö 13.12, Annan aatto 14.12 ja kaikkein pisin yö 13. ja 14. päivien välinen yö. Onkin sanottu: ”Lutun yö ja Annan aatto, kukko kolmesti yöllä orrelta putoaa.” Yö on siis niin pitkä, että kukkokin väsyy orrella istumiseen ja se putoaa kolme kertaa maahan, ennen kuin päivä alkaa kirkastua. Tähän voi kyllä hyvällä syyllä yhtyä, sillä valo ei juuri pilvisenä päivän sisälle ennätä.

Tästä sananparresta näemme, että Annan päivä on vanhastaan ollut Lucian päivän jälkeen. Tätäkin päivää vietettiin ennen Neitsyn Marian äidin kunniaksi. Kun Suomessa vietettiin Annan päivää 15. päivänä ja sen sanottiin olleen vuoden lyhyin päivä, he olivat omalta osaltaan oikeassa. Tuolloin, 1300-luvulla, Suomessa elettiin Juliaanisen kalenterin mukaista vuotta, mikä oli 1300-luvulla 11 päivää jäljessä nykyistä Gregoriaanista kalenteriamme ja Vanha Annan päivä sattuu nykyisen ajanlaskun mukaan jouluksi, joka pohjoisella pallonpuoliskolla on vuoden lyhin päivä.

Vanha Annan päivä oli perinteinen oluen panopäivä ja joululeivonnaisten aloittamsipäivä. Annan päivällekään ei ole säilynyt sääennustuksia. On odotettu joulua, joka katkaisee syksyn kiireen.

Anna Kasurinen kävelee Joensuun Torikadulla 1920-luvulla. Edessä Parviaisen talo ja sen jälkeen Björklundin talo ja Koskikadun nurkalla TOKOS-kulma.

annas