Tammikuu

Tammikuuta on sanottu ensimmäiseksi sydänkuuksi ja tammi kuun nimessä tarkoittanee kovaa sydäntä. Tammikuu on yksi ankarimmista talven kuukausista ja, perimätiedon mukaan, jos rakennuspuut hakataan tammikuussa, ne kestävät kuin tammi. Tammikuuta on sanottu isoksi tammeksi ja helmikuuta pikku tammeksi.

Tammikuussa luonto on hiljaa, paitsi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kansanvalistusseuran kalenteri vuodelta 1885 kirjoittaa: ”Mäyrät, siilit, yököt, käärmeet ja sammakot makaavat tainnoksissa, samoin karhu, joka Etelä-Suomessa kuun lopulla tahi myöhemmin synnyttää poikia pesäänsä.  Useimmat kalalajit oleskelevat nyt järvien syvimmissä paikoissa. Made kutee.”

Tammikuussa vanhalla kansalla oli tapana seurata ilman muuttumista ja –kiertoa mutta siitä kuusta ei saanut selvää. Sen vuoksi tulevien ilmojen ennustaminen tammikuun perusteella oli vaikea ja ristiriitaista.

Toisin paikoin sanottiin, että jos tammi kylmää niin kesä lämpiää, kun taas toisin paikoin sanottiin, että koiranpennulla on koiran kujeet. Jos talvi on kylmä, tulee kesästäkin kylmä. Samoin sateesta sanottiin erilailla eri paikoissa. Toisissa paikoissa sanottiin, että lumeton talvi, sateeton kesä, kun taas toisissa paikoissa kerrottiin, että lumeton talvi tuo runsaat kesäsateen.

Varmaankaan ihmiset eivät uskaltaneet mennä ulos, koska pakkasta oli paljon ja sään ennustaminen ikkunan läpi tuotti suuria vaikeuksia.

Tammikuussa on kuitenkin muutama päivä, jolloin saadaan varmaa tietoa tulevista säistä. Näitä olivat ainakin Nuutin päivä 11.1, Heikin päivä 19.1 ja Paavali 25.1. Myös loppiainen antoi vinkkejä, millaiselta taivaan asennot näyttävät ja miten päin tähtitaivasta on tuijotettava, että siitä tolkun saisi.

Pakkasilma Joensuun Kirkkokadulta vuonna 1930.

talvi2