Paavalin päivä 25.1

”Paavali on talven napa” ja ”Paavali puoli talvea” tai ”Paavalina karhu kylkensä kääntää” ja”Paavalina talven selkä taittuu.” Kuulostaa jotenkin tutulta ja äsken kuullulta ja sitähän ne olivatkin. Heikinpäivän ja Paavalinpäivän sanonnat ovat hyvin pitkälle samoja ja ne ovat tulleet yhdestä lähteestä.

Luultavasti kaikkien näiden sanontojen pohjana on ollut talvennapa, joka ajoittuu tammikuun 15. ja helmikuun 2. päivän väliseen ajanjaksoon. Vanhimpien perinnetietojen mukaan Varsinaissuomessa on sanottu, että tammikuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä talven selkä katkeaa ja toisaalta Keski-Suomessa Helmikuun 2. päivänä eli kynttilän päivänä on sanottu talven selän taittuvan. Kun piispa Henrikin ja Paavalin päivät sattuvat tuolle ajanjaksolle, oli varsin mutkatonta liittää talven huippukohta noille päiville.

Henrik piispa oli Länsi-Suomessa merkittävämpi ja Paavali, Paavo oli itäsuomalaisten mieleen. Saarijärven Paavo kuvaa oikein hyvin itäsuomalaisten mentaliteettia. Ollaan vähän epäonnisia ja haikeita.

Talven selän taittuminen on virallisissakin säähavainnoissa hieman epävarma, sillä virallisten säämittausten mukaan talven selkä taittuu 20. tammikuun ja 7. helmikuun välisenä aikana. Tämän epävarmuuden näyttää vanha kansa tienneen jo satoja vuosia, joten ei mitään uutta näinäkään hulluina tilaston aikoina.

Ehkä paras keino havaita talven selän taittuminen on edelleenkin se, että mennään metsän kuuntelemaan, milloin rusahtaa, kuten Heikin päivän sanonta kuuluu: ”Heikki heinäinen kurikka, joka taittoi talven selän. Puolen yön aikaan rusahti, kun talven selkä katkesi.” Onni kuitenkin on, ettei tarvitse koko päivää metsässä olla. Riittää, että kuuntelee puolen yön aikaan.

Länsi-Suomessa Paavalin päivänä odotettiin pyryilmoja kun Itä-Suomessa luotettiin enemmän pakkapäiviin. Töysässä sanottiin: ”Paavalina pahat säät, Kynttelinä kylmät pyryt” kun Virolahdelta Etelä-Karjalasta on maininta: ”Paavalina parhaat pakkaset.”

Paavalin päivän pakkaset tiesivät yleensä hyvää heinäkuuta ja heinävuotta. Myös herneet kasvoivat hyvin. Pyryt taas ennakoivat tuulista ja kosteaa heinäkuuta. ”Jos Paavali on sateinen ja märkä, silloin kesällä kuolee hevonen ja härkä,” ennustettiin Keski-Suomessa.

Talon-Pojan Ilma- eli Sää-Kirja vuodelta 1773 kirjoitti: ”Jos aurinko näky kirkas Paavalin päivänä, se merkitze tosi hedelmällistä wuotta, mutta jos lunda eli (tarkoittaa tai-sanaa) wettä sataa, nijn kohtuullisen wuoden saamme, ja jos tämä päiwä on pimiä, niin tulee suuri kuolin wuosi. Rukoile silloin Jumalata itziänsä auttamaan!”

Auringon paiste Paavalina tiesi hyvää ja poutaista kesää. ”Jos Paavali on selkiä, saadaan vuosi melkiä,” lausuivat uskealaiset runollisesti. Jos Paavalina on pilvistä, tulee huono vuosi mutta jos Paavalina on puolipilvistä, on toivoa hieman paremmasta kesästä.

Heikin päivä, Paavalin päivä tai kynttilän päivä ennustivat talven selän taittumista ja valon lisääntymistä. Kevättä kohti ollaan menossa ja päivät pitenevät, talon seinät lämpiävät ja ilmat kirkastuvat.

Vielä ”Jos ennen Paavalia seinä lämpiää niin, että se kostuu, tulee pitkä kevät.” No, tätä pelkoa ei taida nyt olla. Siis keväästä tulee lyhyt ja jos jouluinen ennustus pakkasten kestävän maalikuun loppuun pitää, kevät on todella lyhyt.

Paavalin päivästä alkavat kunnon hiihtokelit. Kuvassa kaupunkihiihtoa Joensuun satamassa 1930-luvun taitteessa.

hiihtoharrastus