Lankalauantai

Lankalauantai on saanut nimensä siitä, että vanhalla kansalla oli tapana keittää ne langat, jotka oli talven aikana tehty. Muut pääsiäisviikon päivät olivat kainuulaisten mukaan: Malkomaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kierotorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, sukkasunnuntai ja pälkkäpääsiäinen.

Vaikka paastoaika päättyi palmusunnuntaihin, tämä piina- eli pääsiäisviikko oli vielä ankaramman paaston aikaa. Silloin ei saanut syödä oikeastaan mitään. Piinaviikolla tuli olla vakava ja: ”Piinaviikolla ei saanut vahingossakaan nauraa tai viheltää. Jos joku nauroi tai vihelsi, tuomittiin pirulle kuuluvaksi.”

Lankalauantaina kun leikkasi letin pään tasaiseksi, sai olla varma, että hiukset kasvavat sinä vuona vauhdilla. Tämä varma tieto tulee Sotkamosta.

Karjatilallisille hyvä tieto tulee Hirvensalmelta: ”Lehmät saatiin tulemaan hyvin kotiin, kun niitä huudettiin lankalauantaina nimeltä sieltä suunnasta, mistä ne kesällä yleensä tulevat. Kun näin tehtiin, lehmät tulevat kesällä kotiin hakematta.”

Sitten vähän jälkikäteisilmoitus pitkänperjantain yöstä. Silloin piti kiivetä kirkontorniin ja kuunnella enteitä. Kun oli hiljaa, niin kellotornin rappusia pitkin tuli se, mikä aiheutti eniten huolta sinä vuonna. Jos tapahtuma oli pelottava, piti soittaa kelloa, silloin paha katosi. Mutta jos tapahtuma oli hyvä, piti vain toivottaa siunattua pääsiäistä. Jos tulija vastasi, tiesi se erittäin hyvää vuotta.

Länsi-Suomessa lankalauantaina oli tapana ja taitaa olla vieläkin polttaa kokkoja mutta itäsuomalaisena en niihin puutu.

Lankalauantain auringonpaistetta vuonna 1924 Joensuussa. Kaarlo Herkamon kuvakokoelma.

lanka