Suojärveltä löytyy sanonta: ”Piian rukki laulaa pääsiäisenä ’miulle, miulle, miulle¨. Sen jälkeen se taas laulaa: ’talolle, talolle, talolle’. Olisiko siis niin, että kun piika kehrää pääsiäisenä, langat saa itselle mutta muina aikoina langat ottaa emäntä? Kuulostaa aika oudolta vanhalta sanonnalta.

Myös muita outouksia pääsiäismaanantaista löytyy. Kun eilen vielä sanottiin, että kaunis ilma antaa hyvät sadot viljasta, paitsi ohrasta, marjat paitsi mustikkaa kasvaa kohisten ja kalasaaliitkin ovat vähintään kohtuullisia, nyt sanotaan: ”Jos pääsiäismaanantai on kirkas, ei tule hyvää satoa muusta kuin rukiista. Toisista viljoista tulee huono vuosi.” Tämä sääennustus tulee Alastarosta ja voikin kysyä: Olisivatkohan vanhat alastarolaiset juoneet liikaa pääsiäissahtia, kun tollaista menevät ennustamaan?

Sitten sanonta Vuonnisesta: ”Roatintsojen keski on metäli äijäpäivästä. Silloin vasta tuloo pokoinikoille arki. On pyhää ollut heillä koko yheksän metälie. Sillä välillä, roatintsojen välillä, pitäisi jokahisen ilottaa toisillah ta kulettaa ilopaikkah, ken ei peäse. Jos joattaa itkemäh toisen, joutu sitä tuolla ilmalla kärsimäh.” Tulkitkoon sen, ken osaa. Minulle tuo on liian vaikea.

Vuonnisestä toinen, vähän helpompi: ”Ei roatintsojen kesellä soa kylpie eikä pessä voatteita eikä loattiaa. Siitä tulisi kaikki likavesi pokinikkojen tuolla ilmalla juotavaksi.” Tässä ehkä sanotaan niin, että pääsiäisen sikaan ei saa kylpeä, pestä vaatteita tai lattiaa. Jos niin tekee, kaikki likavesi menee vainajille juomavedeksi. Meniköhän oiken, en tiedä.

Ja vielä Vuokkiniemeltä: ”Roatintsojen välillä ei villasta kesrätä.” Tämä oli jo niin helppo, ettei sitä tartte edes tulkita.

Lapset ja pääsiäistiput Joensuussa 1930-luvulla.