Pääsiäisen jälkeinen aika

Karjalassa vietettiin pääsiäisen jälkeistä viikkoa eli roatintsojen välistä aikaa erityisen kunnioittavasti. Tämä aika päättyi vainajien pääsiäiseen eli pääsiäisen jälkeiseen seuraavaan lauantaihin. Tuona väliaikana ihmisten tuli muistella vainajia ja poisnukkuneita, koska uskottiin, että vainajat tulivat maanpäälle vähäksi aikaa.

Sortavalassa sanottiin: ”Pääsiäisestä päästyä tiistaina käydään kalmoilla. Haudoille viedään sellaisia ruokia, jotka olivat vainajien mieliruokia. Osa niistä jätetään sukulaisten hautakummuille. Loput mitä jää, annetaan köyhille ja tarjotaan sukulaisille.”

Koska vainajien henget olivat lähellä maanpintaa, heitä tuli muistella ja heille oli annettava mieliruokia maisteltaviksi. Haudoille tilattiin itkijämummot valittamaan.

Aunuksessa sanottiin: ”Raatenitsat pidettiin tiistaina pääsiäispyhien jälkeen. Paistettiin piirakoita ja vehnäsiä, vietiin teetä kirkon lähellä olevaan taloon. Ensin ruoat siunattiin kirkossa. Sitten juotiin teetä ja syötiin siunattuja piirakoita ja leipiä. Loput annettiin köyhille ja viskattiin hautausmailla oleville linnuille.”

Myös Vienan Karjalassa pääsiäisen jälkeinen aika oli vainajien muisteluaikaa. Haudoille vietiin ruokia, itkettiin haudoilla ja vainajille kerrottiin vuoden tapahtumat. Sitten kun haudoilta lähdettiin pois, köyhät tulivat syömään ruoat ja silloin uskoteltiin, että vainajat olivat kiitollisena ottaneet syötävät vastaan.

Vaikka pääsiäisen jälkeinen aika oli ilon aikaa, vainajien muistelu oli tärkeällä sijalla ihmisten mielissä.

Joensuun Pyhän Nikoaloksen kirkko 1900-luvun vaihteessa. Väritetty postikortti.

kirkko