huhtikuu

”Huhtikuu huuhteleepi lumen maasta, jään veestä ja ohran aitan lonkkahasta,” sanottiin aikoinaan Kanta-Hämeessä. Huhtikuussa viimeisetkin lumet häviävät maasta, vedet sulavat ja ruoka alkaa olla vähissä.

Huhtikuussa tapahtuu luonnossa paljon, kuten kansanvalistusseuran kalenteri vuodelta 1887 kertoo: ”Huhtikuussa poikia synnyttää orava, hankipoikia jänis, kiehkuraishylje, kettu ja kuun lopulla susi. Pohjoispuolella maata ahmakin saa poikasia. Uroskarhu lähtee laihana pesästään. Useilla talvilinnuilla on munat pesässään, useimmat matkalinnut saapuvat nyt, koska paljastunut maa tarjoaa siemeniä ja hyönteisiä. Käärmeet matavat esiin.”

Meillä täällä Liperissä kyllä sanotaan, että orava ja jänis synnyttävät poikaset äitienpäiväksi mutta joka tapauksessa lähellä ollaan.

Huhti-sanan alkuperä lienee siinä, että ennen vanhaan on joukolla lähdetty metsään kaatamaan havupuukaskea. Huhti on perinteisesti tarkoittanut havupuusta kaadettua kaskea, kun taas kaski on tarkoittanut koivusta kaadettua kaskea. Raja-Karjalassa sanottiin vielä 1920-luvulla, että ”huhdanteko aloitettiin huhtikuussa” ja ”Paras huhta saadaan huhtikuussa ennen lumien sulamista.”

Huhtikuu on myös katsottu tulleen sanasta Huhtoa, mikä tarkoittaa sitä, että lumet, jäät ja talvi huuhtoutuu viimein pois. Huhtikuu on ollut myös sulamakuu ja suvikuu, mikä myös viittaa tähän kaiken sulamiseen ja pois huuhtoutumiseen.

Huhtikuuta on myös sanottu kiimakuuksi luonnon heräämisen ja lintujen kuhertelun vuoksi. Teeret ja metsohan ovat juuri nyt soitimella. mistä kukertelu kuuluu meidänkin pihaan. Metsän eläimillä kiima myös ollut maalis- huhtikuussa.

Myös kevään muutkin merkit alkavat näkyä luonnossa. Jänis, kärppä ja riekkokin pukeutuvat taas ruskeaan ja kuun lopulla ensimmäiset perhoset alkavat lennellä etsien mettä.

Vanha kansa ei toivonut huhtikuulle liian lämpimiä ilmoja, koska sen sanottiin kostautuvan myöhemmin. ”Jos huhtikuulla tarkenee paitahihasillaan, niin heinäkuussa pitää olla rukkaset kädessä,” sanottiin Etelä-Karjalassa. ”Jos on kylmä huhtikuu, märkä toukokuu, niin on täysi lato.” tiedettiin Savossa.

Myös varoituksia huhtikuussa annettiin: ”Jos sä kuulet kurjen äänen, älä mene enää järven jäälle.” Kuret eivät ole ainakaan vielä saapuneet, joten jäälle voi juuri ja juuri mennä vaikka nämä kaksi päivää kestäneet vesisateet pehmittävät jääpeitettä runsaasti. Vielä tänä aamuna näkyi muutama pilkkijä uskaltautuvan jäälle mutta heidän on syytä varoa. Jää on pitänyt meteliä jo muutaman viikon ja vedet rannassa liikkuneet. Veden liike sulattaa jäätä altapäin ja haurastuttaa jäät arvaamattoman ohuiksi.

Huhtikuu on töiden kannalta jo valmistautumista. Huhdat kaadetaan, kalanpyydykset korjataan, kevätheinät käydään ladosta, halkoja hakataan ja seinähirret veistetään huhtikuussa.

Kalastuskin voi hyvin alkaa, sillä hauki, säyne ja kuorre alkavat kutea huhtikuussa. Kevät on jo näkyvissä.

Huhtikuu on kevätaikaa ja –taikaa. Kevättä odotellessa voi aikaansa viettää vaikka tuulenkaataman puun parissa, kuten tämä poika Iiksenvaaralla vuonna 1924. Kaarlo Herkamon kuvakokoelma.

huhtik