Tiburtus 14.4, ensimmäinen kesäpäivä

Turun messukirjassa vuodelta 1488 päivän nimenä oli Maximus, Valerianus ja Tiburtus. Agricolan kalenterissa vuodelta 1544 oli Valerians ja Tiburtus. Virsikirjoissa 1600-luvun alusta päivän nimenä oli pelkkä Tiburtus ja tämä nimi säilyi kalentereissamme vuoteen 1928 saakka. nyt nimipäivää viettää Taito ja ortodokseilla Tuomi ja Martti.

Tiburtus oli 200-luvulla elänyt Celian legendaan liitetty henkilö, joka mestattiin. Samaan legendaan liittyvät myös Maximus ja Valerianut mutta heidän nimipäivänä muutettiin myöhemmiksi päiviksi.

Tiburtuksen päivä on siitä mielenkiintoinen, että se on ainoa päivä lokakuun 14. päivän kanssa, jotka eivät ole kristillisiä päiviä. Tiburtus on lisätty tähän päivään alkuperäistä tarkoitustaan myöhemmin.

Silloin kun ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomen kamaralle, ajanlaskuamme mitattiin kahdella päivällä: Suvipäivällä ja talvipäivällä. Nämä päivät riittivät metsästäjäkansalle kertomaan ajan muuttumisesta. Suvipäivä oli ensimmäinen kesäpäivä ja silloin tiedettiin, että elämä alkaa helpottua maan paljastuttua ja ilmojen lämmittyä. Metsästäminen ja kalastaminen oli helpompaa ja hengissä säilyminen todennäköisempää kuin talvipäivillä. Tuolloin maa ja joet jäätyvät, metsässä liikkuminen vaikeutuu ja metsästäminen on vaikeampaa. Elämä muuttuu vaikeaksi myös kylmyyden vuoksi.

Kun suvipäivä tuli, tiedettiin, että elämisen mahdollisuudet ovat paljon suuremmat kuin talvipäivillä ja sen vuoksi suvipäivän merkitys oli vanhalle kansalle hyvinkin merkityksellinen. Tuona päivänä uskottiin, että kalat lähtevät liikkumaan, kurjet saapuvat Suomeen, västäräkki saapuu kurjen siipien suojassa ja varis munii ensimmäisen munansa.

Suvipäivänä oli paimenilla tapana mennä metsään soittaamaan tuohitorvia. Silloin soitettiin suden suut kiinni kesän ajaksi. Tämä aamusoitto oli tärkeä myös ihmisille, sillä silloin alettiin nousta ylös aikaisemmin kuin talvipäivinä. Onkin sanottu, että jos nukkuu yli paimenten aamusoiton, merkitsi se nukkujalle huonoa kesää.

Kun siirryimme keräilijäkansaksi, näiden kahden päivän lisäksi vuoden kiertoon tuli kaksi uutta päivää merkitsemään ajan kulkua: ”Keskikesä ja keskitalvi,” jolloin tiedettiin, että kalastus- ja maataloustavarat oli otettava esille tai laitettava talviteloilleen. Näin pikkuhiljaa vuoden kiertoon saatiin lisää merkkipäiviä.

Tiburtuksen päivänä ennustettiin myös säätä: ”Jos Tiburtuksena on pakkasyö, tulee kylmä kevät,” Enossa sanottiin. Tämän vahvistaa jo aiemmin kirjoittamani: ”Jos huhtikuussa hakataan lakitta halkoja, toukotöitä tehdään turkki päällä.” Mielenkiintoista nähdä, onko toukokuu kylmä, kuten vanha kansa lupaa.

Kuopiossa sanottiin: ”Jos Tiburtuksena kylmää, tulee myöhäinen kevät.” ”Millainen ilma on suvipäivänä, sellainen on 40 päivää eteenpäin,” muun muassa Kontiolahdella sanottiin. Siis kylmä yö, kuten viime yö oli, ennakoi kylmää kevättä, joka kestää aina toukokuun lopulle. Eipä hyvältä näytä.

Metsästäjäkulttuurissa oli ennen vanhaan vuodessa vain kaksi merkkipäivää: Kesäpäivä ja talvipäivä. Kuvassa kalastaja Joutsi 1930-luvulla.

jouts