Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja vedet alkavat pikkuhiljaa viiletä. Jaakon heittämä kivi on vasta ensimmäinen, joten ei aihetta suuren ahdistukseen. Syksyn mittaan on tulossa vielä kaksi kiveä, jotka viilentävä vesiä kunnolla.

Jaakko naulaa tuohen kiinni koivuun: ”Jaakko lyö naulan koivun kylkeen. Sen jälkeen ei tuohi lähde koivusta,” Orimattilassa sanottiin.

Jaakko houkuttelee lapset papumaahan: ”Jaakko lapsia papumaahan viettelee.” Ja ”Jollei Jaakkona lapsilla ole papumaahan asiaa, tulee huono vuosi.  Jaakkona piti mennä katsomaan papuja ja jos lapset eivät näe aidanraosta palkoja, sinä vuonna ei tule papuja lainkaan.

Jaakko alkaa kasvattaa kauran. Jaakko laittaa ohranvihneen käen kurkkuun eikä sen jälkeen käki kuku ja ”Jos käki kukkuu Jaakonpäivän jälkeen, tulee huono viljavuosi.”

Jaakko sokaisee paarman silmät ja panee ne pussiin. Jaakko keittää paarmoista puuron ja paarmat alkavat pikkuhiljaa vähetä.

Jaakonpäivä on myös kirppujen kutuaika ja ”Jaakko jakaa kirput joka taloon: rikkaalle yksi ja köyhälle kaksi kappaa.”

Sellainen ja Jaakko Sebedeuksen poika.

Jaakonpäivän aikaan on odotettu hallaöitä mutta jo keväällä kirjoitin, ettei hallaöitä tule ennen lokakuuta. Jaakko ei tee poikkeusta ja ”Jos halla ei tule Jaakonpäivänä, ei tule Pärttylin (24,8) hallakaan,” Kontiolahdella sanottiin. ”Jos Jaakonpäivänä on lämmin, tulee lämmin joulu,” Heinäveteläiset tiesivät kertoa.

”Mitä Jaakkona, sitä Laurina (10.8)” ”Mikälainen sää Jaakkona, sellainen Jaakon ja Pärttylin välinen (24.8) aika,” Kuopiossa tiedettiin sanoa. Näyttäisi siis siltä, että vanha kansa odotti pitempää lämmintä jaksoa kuin säätieteilijät tällä haavaa.

Jaakko heittää kylvän kiven veteen mutta vielä on vesileikkien aika. Kuva Pyhäselän rannalta 1920-luvulla. Kaarlo Herkamon valokuvakokoelma.