Kirtuksen kirkastuminen 6.8

Kristuksen kirkastuminen on etenkin ortodoksiväestölle suuri juhla ja se vietetään aina 6. päivänä elokuuta. Luterilaisella puolella päivä vaihtelee 5. heinäkuuta ja 8. elokuuta päivien välillä elokuuta riippuen siitä. Päivä on kahdeksas helluntainjälkeinen sunnuntai.

Kirkastuspäivän sanonnat tulevat etupäässä Karjalasta, koska siellä päivää vietettiin erityisellä hartaudella. Spuassan päivästä sanotaan: ”Spuassan praasniekasta lähtien on vesi vilu juotava, yö pimie muattava, halgo huapanen jygie, harmua hevonen ei aijan tagua näy.”

Syksyn merkit ovat selvästi ilmassa myös täällä rintamailla. yöt ovat pimeät, vedet alkavat viiletä, uuneja on kohta lämmitettävä eikä hevonenkaan enää erotu aidan takaa (nykyisin voisi sanoa, että traktorin viivat hämärtyvät aamuhämärissä.

”Spuassanpävänä vaikka kolme pisaraa pitäisi sataa. Silloin tulisi seuravana kesänä tulipaloja vähän,” salmilaiset tiesivät. Pitää siis seurata tarkoin 6. päivän ilmat.

”Jos ennen spuassanpäivää syö perunoita, mato kalvaa hampaita koko talven,” Soikkolasta tulleiden varmojen tietojen mukaan perunansyönti on kielletty ennen spuassanpäivää. Onneksi madot saadaan hampaiden välistä nykyisillä välineillä pois.

Sortavalassa spuassanpäivänä otettiin kaalinlehti ja jos ruumista rupesi pistelemään, lehdellä raaputettiin sitä paikkaa.

”Ennen spuassanpäivää naurista ei saanut kuoria ympäri. Jos kuori, nauriit eivät enää kasva,” Salmissa sanottiin.

Spuassanpäivänä viimeistään onget piti laittaa naulaan ja ottaa esille jykevämmät kalavehkeet. Kuvassa Tarman veljekset Heikki, Pentti ja Matti ongella Pikkupolvijärvellä 1950-luvun alussa.

apuassa