Mikonpäivä on yksi tärkeimmistä syksyn merkkipäivistä. Katolinen kirkko viettää Mikkelinpäivää 29. syyskuuta. Nykyisin luterilainen kirkko viettää Mikkelinpäivää 29. päivän jälkeistä sunnuntaita mutta kansan mielissä oikea Mikkeli on edelleen 29. päivä.
”Mikkeli on ensimmäinen syyspäivä,” sanottiin monissa paikoissa ja tästä päivästä syksy alkaa. Ilmat jäähtyvät lopullisesti, sumu laskeutuu, syksyn sateet ja tuulet saapuvat sekä päivä on yötä lyhyempi.
Vuodenajat onkin ennen vanhaan jaoteltu esim. näin: ”Kesä Mikkeliin, syystä jouluun, talvea Mattiin (24.2), kevättä juhannukseen.” Sanotaan myös näin: ”Mikonpäivä talven portti, vapunpäivä kesän portti.”
Mikkelinpäivänä pitää olla nauriit ja perunat kuopassa, ämmät ja piiat pirtissä, lehmät pihatossa ja viljat laarissa.
Mikkeli ennusti myös talven sään: ”Minkälainen ilma Mikonpäivänä, sellainen joulupäivänä.” ”Jos ennen Mikkeliä talvi tulee, se ei lähde vielä valpurinakaan.” ”Kun maa kuurettuu ensi kerran Mikkelin jälkeen, siitä kuusi kuukautta suliin maihin.” ”Jolleivät muuttolinnut lähde ennen Mikkelinpäivää, tulee lauha talvi.” ”Jos Mikkona sataa, sataa pyhäinpäivään asti.” ”Jos menee lehdenlähtö puista sivu Mikkelin, niin menee kesäntulo sivu Erkin (18.5)”.
Mikkelinpäivä antaa myös oivallisia elämänohjeita, joita ehkä kannatta noudattaa: ”Jos syö nauriita Mikkelinpäivänä, tulee pukamia.” ”Mikonpäivänä ei saa syödä nauriita; Niistä tulee paiseita ruumiiseen.” Jos näkee Mikkelinä ensimmäisenä harakan, niin sen vuotta on kipeänä.”
”Jos haluat pitää talosi lämpimänä koko talven, tee näin: Ota sammalta kouraasi ja mene sisälle. Kierraä joka huone kaksi kertaa vastapäivään ja kolme kertaa myötäpäivään. Heitä sitten sammalet ilmaan ja huuda: ’Pidä lämpimäsi’. Voit odotella kaikessa rauhassa talven tuloa.”
”Mikkelinpäivänä viedään ruokaa saunan kiukaalle ja navettaan eläimille.Haltijat pysyvät hyvällä tuulella koko vuoden.”
Ortodoksisessa kirkossa Mikkelinpäivää vastaa pokrova, jota vietetään 1. päivänä lokakuuta. Pokrovat on yhtä suuri juhla idän kirkossa kuin Mikkeli lännen kirkossa. Ennustukset ja loitsut ovat pitkälti samat, vaikka erojakin löytyy.
Mikkelinkaali oli tähän aikaan pakollinen syötävä. Kuvassa Koirivaaran kansakoulun ruokailua 1920-luvulla. Kuva ei ehkä ole Mikkelinpäivältä tai pokrovan aikaan. Kuva Kaino Holopaisen albumi.
