Lokakuu

Lokakuu, likakuu, loskakuu, märkäkuu ja pimeäkuu, Lokakuulla on monta nimeä ja kaikki ne tarkoittavat loskan ja pimeän lisääntymiseen. Lokakuu on monesti kaksijakoinen, sillä alkukuussa on pimeää ja märkää kun taas loppukuusta maa saa lumipeitteen ja lumen heijastukset tuovat valoa lisää.
Lokakuun sanotaan olevan syyskuun vastakohta säiden suhteen. Tämän vuoden lokakuun voisi siis olettaa olevan kuiva ja kirkas. Yöpakkaset ja kuurat yleistyvät. Syyskuu oli leuto ja on siis odotettavissa, että lokakuusta tulee kylmä.
”Jos lokakuussa on ikkunat jäässä, niin tammikuussa sataa vettä,” Kontiolahdella sanottiin. ”Minä päivänä lehti ensimmäisen kerran on kuurassa lokakuussa, sinä päivänä toukokuussa lehti vihertää,” Heinävedellä tiedettiin.
”Jos lokakuussa on lehti puussa ja sataa lunta, niin vasta juhannuksena tulee lehti puuhun,” tohmäjärveläiset tiesivät kertoa.
Kalamiehille lokakuu on hyvä, sillä siinä kuussa siika, lohi ja muikku kutevat. Kalasaaliit ovat siis runsaat. Karhu alkaa mennä pesäpaikalleen, hiiret tekevät tuhojaan aitassa ja oravat vievät talvivarastoon kaiken syötäväksi kelpaavan. Lokakuu on valmistautumista talveen.
”Jos lokakuun ensimmäisellä viikolla istut alasti maassa, ei taudit tartu sinä talvena,” vanha Vienankarjalainen sananlasku sanoo. Kokeiliskohan, kun ilmatkin ovat vielä aika suotuisat.
Lokakuussa torikin hiljenee lopullisesti ja vain yksinäinen kävelijä näyttäytyy koko keskustan alueella. Kuva Joensuun keskustasta vuonna 1940.

hiljatori