Härkäjuhlat

Yleisemmin syksyllä syys- lokakuussa vanha kansa on viettänyt pakanallisia härkäjuhliaan. Karjalasta on jäänyt tietoja näistä suurista talven alkajaisjuhlista, missä härkiä on teurastettu ja niitä paistettu ja kansa on saanut mässäiltyä niin paljon kuin on halunnut.

Härkäjuhlat on monissa paikoissa ajoitettu alkavaksi lokakuun viimeisellä viikolla, mihin viittaa se, että ensimmäisen talvipäivän (14.10) jälkeen nuoriso on kokoontunut omiin kihu- eli kiimajuhliinsa etsimään itselleen puolisoa.

Näiden kihujuhlien jälkeen vanhempi kansa on päättänyt pitää omat härkäjuhlansa. Vuokkiniemellä on säilynyt tieto, että härkä on teurastettu lokakuun viimeisenä viikonloppuna apostoli Jaakobin, Herran veljen, praasniekan (muistopäivä 14.10) jälkeen. Tämä tieto on kuitenkin suhteellisen nuorta perua, sillä härkäjuhlat ovat ikivanha pakanallinen tapa ja kun se yhdistetään apostoliin, on tässä yhdistetty kaksi asiaa.

Kun Karjalaan saapui ensimmäiset munkin levittämään kristillistä sanomaa 1 000 –luvun vaihteessa, härkäjuhlat olivat voimissaan. Munkeille annettiin kuitenkin ohje, ettei uhripaikkoja pidä tuhota, sillä silloin kansa kääntyy munkkeja vastaan ja surmaa heidät.

Annettiin ohje, että härkäjuhlien piti antaa jatkua mutta niille oli annettava toinen, kristillinen merkitys. Gregorius Suuren ohjeet 500-luvulta kertovat selkeästi sen, kuinka pakanalliset menot käännettiin kristillisiksi: ”Meillä ei ole velvollisuus hävittää pakanakansain keskuudesta epäjumalain pyhäkköjä vaan niissä olevat epäjumalat. Ja koska heillä (karjalaisilla) on tapana teurastaa härkiä ja uhrata ne paholaiselle, on meidän velvollisuus muuttaa nämäkin tavat joksikin heidän juhlakseen. Heidän ei pidä tapaa eläimiä paholaiselle vaan jumalan ylistykseksi ja omaksi ravinnoksi.”

Pakanallisia härkäjuhlia vietettiin Karjalassa vielä 1900-luvun vaihteessa, sillä kristillinen sanoma ei ollut levinnyt kaikkialle korpeen.

Härkäjuhlissa oli tapana pappien ennustaa tulia härän maksasta. Maksa jaettiin kahteentoista osaan, jokaiselle kuukaudelle oma osansa ja näin saatiin vuoden jokaiselle kuukaudelle oma ennustuksensa. Näihin juhliin on liitetty myös muutama sääennustus: ”Jos lehdet varisevat hitaasti puista, tulee ankara talvi.” ”Jos kuun lopussa on vielä lehtiä puissa, kevät tulee vasta kesäkuussa.” ”Jos siika ei kude härkäjuhliin mennessä, limu saadaan vasta joulukuussa.”

Härkäjuhlien aikaan meillä vietetään Simonpäivää (28.10), joka on vanhalle kansalle ollut juhla-aikaa. Liekö Simon juuret näissä härkäjuhlissa.

Tässä ei ehkä viedä härkää teuraalle, vaan mahdollisesti maatalousnäyttelyyn 1910-luvulla. Kaarlo Herkamon albumi.

harka