Marraskuu

”Jos marraskuu on pakkaskuu, muut kuukaudet ovat lauhoja,” Karjalassa sanottiin. ”Marraskuun talvi ei kestä mutta lokakuun ja joulukuun talvet kestävät,” Räisälästä tulee tämä talven tieto. Nyt marraskuussa talvi tekee tuloaan, sillä luvassa on alkukuun pakkaset ja ainakin hieman lunta. Sanonnan mukaan talvi ei siis tule tähän.

Marraskuussa koko luonto on martaana eli lähes kuollutta. Marraskuuta on perinteisesti pidetty kuuna, jolloin vainajien henget ovat liikkeelle. Perinteenä on ollut katolisessa kirkossa, että kuukauden ensimmäinen päivää on vietetty pyhäinpäivää. Tällöin muistellaan kaikkia pyhiä, niin eläviä kuin kuolleitakin.

Pyhäinpäivänä on tapana käydä haudoilla ja viedä kukkia.

Marraskuu on yleisesti sateinen kuu: ”Kun pyhät miehet puhtailla jaloilla tulevat, niin ne likaisilla jaloilla pois menevät.” Tämä tarkoittanee sitä, että kuu on niin sateinen, etteivät edes pyhien vainajien jalat säily puhtaana, vaan kuun lopussa pyhien poistuessa, heidänkin jalkansa ovat mutaiset ja likaiset.

Pyhäinpäivä ennustaa kevättä: ”Jos pyhäinpäivänä järvi aaltoa, niin aaltoa se Jyrkinäkin (25.4).” Ainakin minun ikkunasta katsottaessa lammen pinta on peilityyni eikä siinä näy jään häivääkään.

Jos ilma selkenee pyhäinpäivän aikaan, niin se ennusti kaunista kevättä ja kesää.

Pyhäinpäivänä on tapana ollut tiedustella vainajahengiltä tulevia erilaisin keinoin. Jos pyhäinpäivän aamuna lämmitti uunin halkaistuilla puilla, sai yöllä viestin omasta seuraavan vuoden elämästään. Jos uunia lämmitti pyöreillä puilla, saattoi nähdä oman kuolemanpäivän.

Jos pyhäinaamuna nukkui pitkään, tiesi se pitkäveteistä vuotta. Pyhäinpäivänä piti syödä yhdeksän kertaa ja viimeisellä kerralla ruveta heti nukkumaan.

Pyhäinpäivänä ukot ryhtyivät korjaamaan rysiä ja kalavehkeitä. Pyhäinpäivä oli ennen vanhaan suurempi juhla kuin joulu.