Savipäivät, pyhäinviikko, jakoaika

Pyhäinpäivän jälkeinen viikko on vanhaan aikaan kutsuttu savipäiviksi: ”Savipäivät alkavat pyhäinmiestenpäivästä. Silloin palvelusväki viettää omia päiviään,” sanottiin Länsi-Suomessa. Nämä päivät ovat olleet hyvin tärkeät, koska tällä viikolla on hyvin monia nimiä ja se kertoo siitä, että jokaisessa Suomenkolkassa on vietetty juhlaa.

Tunnetuin nimitys lienee jakoaika, joka oli hieman pitempi kuin savipäivä. Jakoaika kesti joko yhdeksän tai kaksitoista päivää.

Elimäeltä saamme tarkemman tiedon näistä päivistä: ”Pyhämiestenpäivä on suuri syysjuhla, silloin on jo viimeisetkin kesätyöt tehty. Pyhämiestenpäivästä pääsevät palvelijat vapaiksi ja siitä alkaa riiviikko (rii eli fri eli vapaa), joka oli ennen rengismiehille yksi viikko ja piioille toisille yksi ja toisille kaksi viikkoa.”

Porvoossa tätä viikkoa sanottiin martinviikoksi, risaviikoksi tai friviikoksi.

 On näitä päiviä sanottu myös päänpitoviikoksi, tyhjäksi viikoksi, omaksi viikoksi tai kuraviikoksi. Eli rakkaalla lapsella on monta nimeä ja ymmärtäähän sen, kun palvelusväellä on ollut viikko, jopa kaksi, vapaata ja lomaa.

Jakoaika kesti yleisemmin kaksitoista päivää, yksi päivä jokaista kuukautta kohti. Jakoajan päivistä ennustettiin säätä tulevalle vuodelle siten, että jakoajan ensimmäinen päivä oli marraskuu ja toinen päivä joulukuu. Näin laskien saatiin vuoden jokaiselle kuukaudelle jonkinlainen ennuste. Sääennustus oli yksinkertaisuudessaan niin, että: ”Sellainen on ilma vastaavalla kuukaudella, millainen jakoaikana on.”

Jakoajan sääennustukset olivat muutenkin yksinkertaisen selviä, sillä ennustettiin lähes poikkeuksetta sellaista kevät ja kesäilmaa, mitä jakoaikana oli. Oli myös ennustuksia päivien sattumisen ajankohdan mukaan: ”Jos jakoaika sattuu 1. ja 10. päivän kohdalle, tulee hyvä vuosi,” Paimiossa sanottiin. Tämän mukaan ensi vuosi olisi hyvä.

”Jos jakoaikana on sateellista, koko kevät on sateellista,” Luhangassa sanottiin.

Kun jakoaika oli palvelusväen vapaa-aikaa, silloin ei luonnollisestikaan saanut tehdä töitä. Jakoajan kieltolista on pitkä, sillä silloin ei saanut pestä pyykkiä, ei lakaista lattioita, ei tehdä ruokaa, eikä loukuttaa pellavaa. Jakoaikana oli märehtivän eläimen tappaminen kielletty, eikä yleensäkään teurastaa mitään. Tuolloin lampaiden keriminenkin oli kielletty, eikä jakoaikana saanut antaa kenellekään mitään, sillä se toi huonon onnen koko vuodeksi. Siis periaatteessa kaikki, paitsi ilakoiminen ja oluen juominen oli kielletty.

Nyt on siis vain oltava ja vältettävä kaikenlaista työntekoa. Tämähän meiltä onnistuu.

Vaikka jakoaikana kaikki oli kielletty, kalassa sai käydä. Kuvassa minä itse katiskojen kanssa 1950-luvun loppupuolella. Jalassa minulla oli vanhempieni Brysselin maailmanäyttelystä ostamat nahkashortsit. Voi miten minä inhosin niitä ja siksi ne joutivat kalahousuiksi.

kalassa2