Sielujen päivä 2.11

Sielujen päivää on vanhastaan vietetty 2. päivä marraskuuta ja sen juuret ovat pakanallisia. Roomalaiskatolinen kirkko otti sielujen päivän omakseen ja päivän aikana muistellaan vainajia, jotka ovat tulleen maan päälle vainajien muisteluviikon ajaksi.

Tätä päivää on perinteisesti pidetty vuoden ensimmäisenä päivänä ja tästä päivästä on meillekin periytynyt uuden vuoden aikaan ilmestyvät henget ja vainajat, joilta kysyttiin morsiamia, sulhasia, omaa ja puolison terveyttä, tulevaa vuoden satoa ja niin edelleen. Nythän näitä kysellään uutena vuotena ja vaikka päivät muuttuvat, kysymykset ovat aina olleet samoja.

Sielujen päivänä piti olla mahdollisimman virkeä heti aamusta alkaen. Ylös oli noustava aikaisin ja vaikka töitä ei saanut tehdä, sukulaisissa ja naapureissa voi vierailla. Vanhaan aikaan sielujen päivänä syötiin viimeisen kerran maitovelliä, koska lehmät alkoivat ehtyä ja vasta uuden ruohon aikaan maitoa oli jälleen tarjolla.

Sielujen päivä oli isännille vertauskuvallinen tilinteon päivä ja silloin maksettiin piioille ja rengeille viimeiset palkat. Jos palveluväki vaihtoi uuteen työpaikkaan, he tulivat uuden isännän luo myöhään illalla. Näin vältyttiin se, ettei vanhan isännän ilkeät tavat tulisi uuteen paikkaan mukaan.

Sielujen päivänä oli vielä tapana kylän miesten kulkea talosta taloon ja uhata särkeä uuni. Miehet uhkasivat särkeä uunin, jos eivät saa viinaa ja isännän oli silloin vietävä porukat kamariin viinakaapin luo ja sanottava: ”No, elä säre, ryypyt annetaan.” Sen jälkeen uunin kaatajat lähtivät pois ja menivät seuraavaan taloon. Mietin vaan tässä, että montakohan uunia on ennen vanhaan säretty, vai onko kaikilla ollut viinaa varastossa?

Kun pyhäinpäivän ja jakoajan riehat ovat menneet, Marttina (10.11) palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ja silloin aloitettiin talven puhdetyöt pihtipäreen alla. Alkoi talven vietto.

Sielujen päivän ja pyhäinviikon loistava lahjaidea on Portti hiljaisuuteen. Saa joko kirjakaupasta ja suoraan minulta. Osta!

portti2