Vuoden pimein aika

Taas on käsillä vuoden pimein aika. Vanha kansa aloitti pimeimmän ajan Juditin päivästä (10.12) ja kertoi sen loppuvan Sylvesterin päivänä (31.12). Silloin on niin pimeää, että kanakin putoaa vuorokauden aikana orrelta kolmesti. Pilvisenä päivänä täällä keskisessä Suomessa on kaksi pimeää vastakkain eikä valoisan aikana ennätä juuri muuta kuin pyörähtää pihalla.

Onneksi vuoden pimeimpänä aikana joulukuussa on muutama suurempi juhla, joista joulu lienee kaikkein suurin. Joulun odotus pitää mielen korkealla ja sen jälkeen uuden vuoden vastaanotto ja loppiainen herkistävät mielet edelleenkin. Sittenpä alkaakin jo odotus valon lisääntymisestä. Loppiaisen jälkeen ensimmäisen kerran aavistelemme jo, että päivä on pidentynyt muutaman minuutin.

Talvi kiristää otettaan ja on sanottu, että ei talvi tavoittaan mene. Talven tulolla on omat säännönmukaisuutensa ja aikansa, joita vanha kansa on tutkinut ja pannut merkille sekä muistiin kirjannut. Odottelemme siis minkälaista ilmaa on jatkossa luvattu. Syksyn ennustukset onnistuivat osittain ja toiset ei. Alkusyksy oli pitkä ja lämmin, niin kuin vanha kansa totesi. Lumi tuli marraskuussa, kuten pitikin mutta sitten piti seurata pitkä lauha ja vähäluminen jakso, joka ei sattunut lainkaan kohdalleen. Voisi sanoa, että kolme kuukautta neljästä sattui kohdalleen, joka on reilusti yli arvauksen. Voisi sanoa, että tänäkin syksynä säässä oli säännönmukaisuutta.

Sitten ryhdymme arvuuttelemaan kevättalven säitä vanhan kansa mukaan, kunhan niitä tulee.

Joensuun talvea vuodelta 1952. Kuva vapauden puistosta vanhalle kauppahallille päin.

16Talvi