Heikin päivä on yksi Suomen suurista juhlista. Tällöin vietetään Pyhän Henrikin, Suomen suojeluspyhä muistopäivää ja siksi se on ollut, etenkin Länsi-Suomessa, suuri merkkipäivä. Heikin päivänä talvenselkä napsahtaa poikki ja talvi on puolessa välissä. Kun talvi oli puolessa, myös karjan rehut piti olla puolessa, muuten: ”Heikki lehmät tappaa.”

Ihmisten ruokaa piti olla kolmasosa jäljellä, että selvittäisiin lopputalvi. Ihmisten ape riitti vähemmän kuin eläinten, sillä ihmiset saivat kalaa yltä kylläisesti. Jos Heikkinä pani matikkapyydykset veteen, olivat ne täynnä jo Paavalina (25.1). Kalaa siis riitti.

Vaikka talven selkä taittuu Heikkinä, kylmä jatkuu vielä pitkään ja vasta Paavalin päivänä (25.1) puut saivat olla puolessa: ”Heikki heinät jakaa, Paavali puut tasaa,” oli monessa paikassa sanonta. Vasta helmikuussa ovat kovimmat pakkaset ja onkin sanottu: ”Kun on helppo Henrikki, niin on pakkanen Paavalina.” Siis tammikuun loppupuolella alkaa kylmetä ja helmikuu onkin pakkaskuu.

Heikin päivä muuttaa säät ja jos on ennen Heikkiä ollut hyvät ilmat, niin sen jälkeen alkavat huonot ilmat. Jos Heikin päivään mennessä lunta on niin vähän, että kivet ja mättäät ovat metsässä paljaana, tulee huono heinävuosi.

Heikki heittää meidät kevättä kohti. Itä-Suomessa samat ennustukset ovat sitten Paavalin päivänä, koska Pyhän Henrikin vaikutus ei ollut idässä niin vahva kuin lännessä. Täällä kunnioitettiin Paavalia enemmän kuin Heikkiä.

Heikin päivän markkinat ovat kuuluisat kautta koko Suomen. Heikin markkinoista on sanottu, että: ”Ne ovat varsin kuuluisat ja vahvasti käydyt.” Kuva Joensuun tori 1950-luvulla.