helmikuu

Helmikuulla on myös muita nimityksiä. Sitä sanotaan Vaahtokuuksi tai kaimakuuksi. Helmikuu tulee helmi-sanasta. Keväthangella lumi kimaltelee kuin helmi ja joidenkin oppineiden mukaan tästä on tullut helmikuu.

Vaahtokuu nimitys tulee puolestaan ajalta, jolloin vuosi oli jaettu 13 kuukaudeksi ja tuo 13. kuukausi, eli vaahtokuu tai paremmin vahtokuu sattuu usein helmikuulle. Nimi oli Karjalassa yleinen vielä 1900-luvun taitteessa. Nimi on jäänyt muistiin vanhoissa sanonnoissa: ”Vahtokuu kaivot kuivuu” tai ”Vahtokuu varikset tuopi.”

Kaimalkuu tulee sanasta kaima ja helmikuu on tammikuun kaima. Vahto- ja kaimalkuu ovat jo hävinneet kansan tietoisuudesta ja nyt eletään helmikuuta.

Helmikuu on perinteisesti antanut merkkejä kevään ja kesän ilmoille. Yleisesti on niin, että jos helmikuu on leuto, seuraa siitä huono kesä: ”Helmikuun suoja on puutteen tuoja.” Myös ankara kevät on tulossa, jos helmikuu on lämmin: ”Kevät on kova, jos helmikuussa on leutoja ilmoja.” Pakkaskelit tiesivät hyvää kevättä ja kesää.

Helmikuun kovat lumisateen ennakoivat vesisateita heinäntekoaikaan. Helmikuun ensimmäisestä suojasta sanottiin, että toukokuussa samana päivänä on sulat vedet.

Kansanvalistusseuran kalenteri vuodelta 1885 kirjoittaa helmikuun tapahtumista: ”Mäyrä synnyttää poikaset pesäänsä, samoin karhu Pohjois-Suomessa. Ketulla on juoksuaika ja vähän sen jälkeen sudella. Matkalinnut ovat matkoillansa menneet kauimmaksi etelään. Matikka kuteen edelleen helmikuussa.”

Helmikuu oli perinteistä maakuntahiihtojen aikaan. Kuva vuodelta 1959 Höytiäiseltä. Raija Uotilan albumi.

helmi