kynttilänpäivä 2.2

Kynttilänpäivää vietetään katolisessa kirkossa 2. päivänä helmikuuta. Jos Suomessa Kynttilänpäivä sattuu arkipäiväksi, siirtyy päivän vietto seuraavalle sunnuntaille. Kuitenkin vanhan kansan kynttilänpäivä on oikea päivä tutkailla tulevan kevään ja kesän säätä.

Kynttilänpäivää vietetään 40 päivää Kristuksen syntymästä eli ensimmäisestä Marian juhlasta. Ortodoksisella puolella 2. päivä helmikuuta on Jeesuksen temppeliintuomisen juhla ja sitä vietetään edelleenkin samana päivänä.

Kynttilänpäivä on se päivä, josta on laskettu kevääntulon varmimmat merkit. Kun Heikki (19.1) tai Paavali (25.1) ovat Suomen maantieteestä riippuen olleet keskitalvi, aletaan siitä kääntyä kohti kevättä. Paavalista seitsemän päivää, ollaan kynttilänpäivässä ja sen jälkeen alkaa harja, joka kestää taas seitsemän päivää.

Vaikka Paavalista näimmekin ensimmäiset ennusmerkit, vasta kevätpäivä antaa ensimmäiset varmat merkit keväälle ja kesälle: ”Kun varis huutaa ensimmäisen kerran kynttilän jälkeen, kuukauden päästä on vasikka laitumella” ja ”Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen ja jäiden lähtöön. kymmenen viikkoa kyntöön ja kaksitoista viikkoa ohran kylvöön” tai ”Jos teeri kukertaa kynttilänpäivän edellä, niin se tietää pitkää ja kylmää kevättä, jos vaikka päivän sen jälkeen, niin sitten tulee lämmin kevät.”

Kynttilästä alkaa normaalisti kunnon pakkaset, jotka kestävät pari viikkoa. Sen jälkeen talvi alkaa olla ohi. Kuva Kirkkokadun talvi-ilta 1950-luvulta.

kynttila