Sata vuotta sitten XIX

Tyytymättömien kokous Joensuussa

Sunnuntaina 3. päivänä maaliskuuta vuonna 1919 Karjanhoitokoululle oli kokoontunut vajaat 100 henkeä tyytymättömien kokoukseen.  Sanomalehti Karjalaisessa oli nimimerkki ”Tyytyväisenä tyytymättömien kokouksesta lähtenyt” laatima juttu tapahtumasta. Mielenkiintoinen ja hauska selostus julkaistaan tässä kokonaisena:

”Sununtainan 3.3.1919 karjanhoitokoululle oli kokoontunut noin 75 a’ 100 henkeä.

Lukuun ottamatta ani harvoja omavaraistaloudessa eläviä, joilla luonnollisesti ei ollut täkäläisen elintarvelautakunnan toimintaan nähden mitään osaa ei arpaa, olivat järjestään kuluttajat sitä tyytymätöntä ainesta, joille oli ennen tuttua vaan ”Me vaadimme”.

Ajan yleisen ankaruuden tuottamaa vaikeutta elintarpeitten järjestelyssä ei tahdottu ensikään ottaa huomioon, vaan koko kurjuus arveltiin johtuvan elitarveheherroista. Olisikin ehkä liikaa vaatia, että suuri yleisö aina jaksaisi tunkeutua olevien olojen juuriin. Se hakee näkyvää syytä nälkäänsä.

Jo silloin on siltä luonnollisesti ensi näkemys, miten sille käyttäytyy se henkilökunta, joka sitä joutuu palvelemaan. Näiden kaikki sanat, joita ei niin kovin pahassa aina olisi tarkoitettukaan, tai joka väsyneenä tai kuisaantuneena tehty ele – se on tuon kiukustuneen yleisön silmissä se pöpö, joka leivän niukkuuden on luonut.

Yleisö on hanakka vaatimaan kohteliaisuutta, vaikkapa usein se itse esiintyy kovin epäkohteliaasti ja ynseästi samaisille palvelijoilleen, joten tässä suhteessa todettiin olevan parannuksen tarvetta niin sysissä kuin sepissäkin.

Tuotiinhan siellä esiin myös faktojakin, oikeita valtteja, vahinko vaan, että ne valtit ja faktat olivat jo ennättäneet poliisiviranomaisten osittain tutkia, ja siis virheiden ja mahdollisten väärinkäyttöjen aiheuttamiin toimenpiteisiin ryhtyä.

Nekin tyytymättömyyksien ilmaukset tulivat kokouksessa oikeastaan ”juhlien jälkeen” Osa asioista oli kaupunkikuluttajien käsittelyn ulkopuolella, se Ruokolahden juttu esim.

Aisallisinta on maidon jakelussa huomattu ”epäkohteliaisuus” itse puodissa. Elintarvelautakuntahan ei ole voinut saada maitoa (eikä viljaakaan), kun sillä virastona ei ole oikeutta, kuten kokouksessa näytettiin ensin uskottavan, mennä ylittämään rajahintoja. Kuluttajien on siis täytynyt tehdä, vakuutettiin kokouksessa, kun Joensuussa on ollut pitkät kotvat täydellinen leivän puute. – Nyt vakuutettiin elintarvetoimiston taholta tilanteen selviävän, kun vaan ei mitään liikennehäiriötä synny, ja annettiin muitakin rauhoittavia tietoja, niin että lopulta näytti kuin kiukku olisi lauhtunut.

Kokouksessa toimi puheenjohtajana lehtori A. Törrönen ja pöytäkirjurina sitomomestari Veikko Palomaa. Valittiin 5-henkinen toimikunta tyytymättömien asiaa edelleen ajamaan kääntymällä asianomaisiin paikkoihin epäkohtien korjaamiseksi. Suurin tyytymättömyys näytti kohdistuvan elintarvelautakunnan puheenjohtajaan herra Ivaskaan, mikäli voi tajuta sekin kohteliaisuuskysymyksenä, kun se nauris-potaatti juttu oli jo joutunut vireille toista tietä, vaikka siitä aikamoista porua pidettiinkin.

Niin sitä nyt kun on saatu, kuten kuluttajayleisö oli sydämessään toivonut – puretuksi pohjalastina jomottanut kiukku mielistä pois ja tässä jo kevätkin kuuluu luvanneen tulla ja sen mukana tänne Pohjois-Karjalaa varten kuulutaan keskitettävän viljaan runsaan puoleisesti, voimme rauhoittua. Odotamme uusia tällaisia virkistystilaisuuksia. Ehkäpä ne elintarvemiehet vastaiset järjestävätkin, sillä kansa näyttää tarvitsevan yhä huvituksia jos leipääkin.”

Tyytymättömät kokoontuvat aika ajoin suuriin mielenilmauksiin. Kuvassa vuoden 1956 yleislakon kokoontuminen Joensuun työväentalon edessä.

yleislakko2_edited-1