Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivää on vietetty luterilaisessa kalenterissa vielä 1900 –luvun alussa. Almanakassa oli vielä vuonna 1907 Joh. Kast. k.l. mutta vuonna 1908 sen tilalle tuli Iines. Vuonna 1950 päivään lisättiin Iina ja vuonna 1973 Inari.

Ortodoksisella puolella tätä päivää vietetään vielä Johannes Kastajan mestauksen muistoksi ja se kuuluu pienempiin kirkkojuhliin.

Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivää on Karjalassa kutsuttu Kuiva-Iivanan päiväksi, koska kaikki, mitä leikkaat kuivaa kokonaan. Salmissa sanottiin: ”Kuiva-Iivanana mistä paikasta marjoja syönet, se paikka kuivuu eikä koskaan enää marjoja kasva.” Suistamolla sanottiin, että Kuiva-Iiivanana syödyissä marjoissa oleva neste olisi Johannes Kastajan verta.

Vihdissä sanottiin, että Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivänä kannatti karsia pelloilla ja ojanvarsilla olleet pajut ja pihlajat, sillä ne kuivuvat eivätkä enää kasva uudelleen. Tyrväällä sanotiin: ”Kun Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivänä pistää naskalilla puuta sen verran, että pinta menee rikki, niin puu kuivuu.”

Luteet ja muut syöpäläiset lähtivät Kuiva-Iivanana kotoa helposti. Oli vain otettava luteita kiinni ja pantava yksi edellä ja kaksi paria perässä postista ulos. Sen jälkeen näytetään niille tie ja käskettävä niitä tiukkaan sävyyn menemään pois eikä koskaan enää palaavan. Näin luteet ja muut syöpäläiset häviävät.

Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivän sääennustus sanoo, että mitä jos Kuiva-Iivanana on poutaa, tulee lämmin ja kuiva syksy. Hyvältä näyttää, ainakin tällä korkeudella.

”Jos Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivänä raivaat suota, se kuivuu hyväksi pelloksi.” Kuvassa Iiksensuon peltoa, jota raivattiin kesäkuussa 1941. Olisivatpa ymmärtäneet, että kuivatus piti tapahtua Kuiva-Iivanana, niin hyvä lopputulos olisi ollut varma.