Syyskuu on ollut vanhalle kansalle sääennustusten otollisinta aikaa. Viljat ovat aitassa ja osa kasviksistakin on jo nostettu. Syyskynnöt on tehty ja tupa lämmitetty. Illat alkavat pimetä ja päreitä viritellään seinille. On iltapuhteiden ja tarinankerronnan aika.

Kansan valistusseuran kalenteri  vuodelta 1885 kirjoitaa: ”Syksy on käsissä ja yöt käywät kylmemmäksi. Orawalla on wälisti taaskin pojat. Karhun juoksuaika loppuu ja peuran alkaa. Peltohiiret kokoontuwat suowien alle ja myöhempänä aittoihin. Sieniä saadaan, kunnes halla sattuu.”

Syyskuun alussa ennustettiin talven säitä katsomalla taivaalle ja tarkkailtiin linnunrataa. Jos linnunradan itäpää on himmeä ja utuinen, tulee alkutalvesta leuto ja luminen. Jos linnunrata on kirkas, tulee paukkupakkasia ja vähäluminen talvi.

Syyskuussa oli syytä katsoa myös maahan: ”Jos syyskuussa lehmän lanta jäätyy, on se marraskuussa sula.” Toinen samanlainen ennustus: ”Jos pajun juuret jäätyvät syyskuussa, ovat ne marraskuussa sulat.” Syyskuun pakkaset ennustavat siis marraskuun sulia.

”Jos teeri kukertaa elokuun lopussa tai syyskuun alussa, tulee varhainen talvi.” Samoin jos kurjet lähtevät muuttomatkalle syyskuussa, tietää se varhaista talvea.

 Leutoja ilmoja ennusti ukonilmat: ”Jos syyskuussa on ukonilmoja, tulee leuto syksy.”

Koko kuun säätä voitiin ennustaa Egituksen päivästä (1.9) ”Millainen on Ägituksen päivä, sellainen on koko kuukausi.”  

Eli nyt vain illalla taivaalle tähystämään ja päivällä pajun juuria katsomaan. Syksyn ilmat ovat silloin hallinnassa.  

Syyskuu on perunannostokuukausi. Kuvassa perunannostoa Joensuun keskustassa Kirkko- ja koskikadun kulmassa 1930 -luvun taitteessa. Ossi ja Kaija Aarnion albumi.