Pyhäinpäivän jälkiviikko

Pyhäinpäivää vietettiin 1.11 ja sen jälkeen alkoi saviviikko tai kissa- eli köyriviikko. ”Savipäivät alkavat pyhäinpäivästä ja silloin palvelusväki viettää omia päiviään.”

Elimäellä kerrottiin: ”Pyhäinpäivä on suuri syksyjuhla, silloin on jo viimeisetkin kesätyöt tehty. Pyhämiestenpäivästä pääsevät palvelijat vapaiksi  ja siitä alkaa ’riiviikko’, joka oli ennen renkimiehille yksi viikko ja piioille toisille yksi ja toisille kaksi.”

Pyhäinpäivän jälkeistä viikkoa on sanottu myös martinviikoksi, risaviikoksi tyhjäviikoksi tai omaviikoksi. Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tässä tapauksessa se on totisinta totta. Rengit ja piiat viettivät toista vapaaviikkoaan ja sehän oli niin suuri tapahtuma, että sille oli syytä antaa useita eri nimiä.

Jos Pyhäinpäivän jälkeisellä viikolla pesee pyykkiä, silloin tulevat sudet karjaan. Tuona viikkona ei yleensäkään tehty töitä, kun palveluväki oli vapaalla.

Marraskuun toista päivää kutsuttiin sielujen viikoksi. Kun elettiin jakoaikaa ja vuoden pimeintä aikaa, sielutkin saivat vaeltaa minne tahtoivat. Silloin oli oltava erityisen varovainen, ettei sielu pääse kiusaamaan ihmisiä. Tuo päivä oli myös taikojen tekopäivä ja sielun karkottamisen päivä.

Sielujen päivää sanottiin myös isäntien tilinteonpäiväksi, sillä tuona päivänä maksettiin renkien ja piikojen palkat.  Palkollisten oli mentävä uuteen työpaikkaan myöhään iltasella, millä varmistettiin, että palvelusvuosi oli hyvä ja onnellinen.

Sielujen päivänä piti aamulla syödä maitovelliä, sillä sen uskottiin lohduttavan vaeltavia sieluja.

Malakian päivä 5.11, jolloin nykyisin vietetään Reiman päivää, lopettaa Savipäivät ja pikkuhiljaa palkolliset alkavat palata töihin. Jakoaikakin alkaa päättyä ja ihmiset pääsivät normaaliin elämänrytmiin ja puhdetöiden pariin.

Ryhdyttiin valmistautumaan uuteen vuoden kiertoon.   

Täipyykkiä sota-aikana Joensuun liepeillä. Kuva Marjukka Lappalaisen albumi.

puukki